Tässä kirjoittelee Maisa Arvonen, Kritiikin fuksi vuosimallia 2017. Osallistuin tänä keväänä kavereideni kanssa ensimmäiseen HOL-seminaariini, jonka teemana oli kieltolaki. Seminaari pidettiin Jyväskylässä 16.-17.3. Holkki-lehden artikkelissa ”How to survive Jyväskylä” oli ohjeistuksena että kaupungin nimi lausutaan paikallisittain Jyvääskylä, joten blogitekstin otsikossa ei suinkaan ole kirjoitusvirhettä.

Mikä siis sai minut ja meidät lähtemään kohti tätä kaupunkia? Mukanani reissuun lähti minun pienellä autollani kiitämään Johannes Jawada, Aleksi Jaakkola, Ilari Lohtaja sekä Anna Rusi. Muut, minä mukaan lukien, eivät olleet koskaan käyneet Jyväskylässä, paitsi Aleks, joka on kyseisestä kaupungista kotoisin. Ajattelimme, että olisi hauska lähteä matkaan kohti tuntematonta kun on joku mukana, joka osaa kaupungin läpikotaisin. Seminaarin teema kieltolaki vaikutti myös mielenkiintoiselta, sekä tietysti osallistuminen kieltolakisitseille toimi motivaationa. Seminaarin majoitus Omena-hotellissa tuli myös edulliseksi, hintaa kahdelle yölle tuli noin 40 euroa henkilöä kohti. Tässä oli oiva tilaisuus päästä tutustumaan uuteen kaupunkiin, muihin historianopiskelijoihin sekä päästä juhlimaan, joten tokihan tilaisuuteen oli tartuttava.

Saavuimme Jyväskylään minun autollani mukavissa tunnelmissa perjantaina. Takapenkillä olijat ottivat jo matkalla ilon irti kieltolain päättymisestä nauttimalla oluesta. Perjantaina illalla vietimme aikaa hotellihuoneessa ja valmistauduimme lauantain kello 10 alkavaan seminaariin. Seminaarissa oli kolme puhujaa, aiheet käsittelivät muun muassa julkista juopottelua, rähinäviinaa, kirkkokänniä sekä juopottelua kieltolain aikana seminaareissa. Seminaarissa oli tarjolla kahvia ja pientä syötävää ja nautimme opiskelijalounaan kampusalueen ruokalassa. Seminaarin loputtua lähdimme takaisin hotellille valmistautumaan illan sitseihin, joiden teema oli siis kieltolaki, ja sitseillä pullon tuli olla piilossa tai ei hyvää seurannut. Sitsien ruokaan kuului kokonainen pizza, joka on ilmeisesti jyväskyläläinen perinneruoka. Sitsien jatkopaikkana toimi yökerho nimeltä Freetime ja jatkoilta palasin hotellille haettuani paikalliselta ruokapaikalta taksarin, eli jyväskylää osaamattomille makkaraperunat. Sunnuntaina keräsimme itsemme ja lähdimme sitten haikeina hyvän viikonlopun jälkeen kohti rakasta Turkua. Ennen lähtöämme käväisimme paikallisessa näköalatornissa, josta näki koko kaupungin.

Miksi siis kannattaa lähteä? Uuteen kaupunkiin tutustuminen oli miellyttävää sekä muiden historian opiskelijoiden tapaaminen. Sitsikulttuuri on muualla aivan erilaista kuin meillä täällä Kritiikissä. Päähän jäi myös historiaa loistavien luennoitsijoiden ansiosta. Reissun hintakaan ei päätä huimannut. HOL-seminaari on loistava tapa tavata uusia ihmisiä ja oppia uusia asioita. Lähden varmasti syysseminaariin Tampereelle.

Maria Syväniemi, Suomen historian viidennen vuoden opiskelija, sai syksyn aikana Kritiikin 60-vuotisjuhlien toimikunnalta toimeksiannon: häntä pyydettiin ideoimaan kevään suuriin juhliin visuaalinen ilme. Marialta toivottiin sekä uutta profiilikuvaa Kritiikin sosiaaliseen mediaan että Facebook-sivulle tapahtumalle sopivaa kansikuvaa. Vuosijuhlatoimikunnan toiveet kävivät toteen, kun Maria toteutti heidän toiveensa vielä paremmin kuin kukaan oli osannut edes toivoa. Nyt nämä upeat Marian tekemät kuvat ovat saavuttaneet suuren suosion sekä toimikunnan että jäsenistön keskuudessa. Kuvia on käytetty niin sosiaalisessa mediassa, kutsukorteissa kuin myös muissa vuosijuhliin liittyvissä oheistuotteissa. Nyt pääsemme tutustumaan hieman henkilöön, joka on vastuussa vuosijuhlien visuaalisesta ilmeestä!

 Mitä tuli mieleen kun sinua kysyttiin suunnittelemaan Kritiikin 60-vuotisvuosijuhlille profiilikuva, eräänlainen logo ja kansikuva?

Olin otettu ja innoissani! Toisaalta tiesin ottavani haasteen, jonka eteen joutuisin tekemään töitä, sillä ensi-istumalta mieleeni ei tullut mitään toteuttamiskelpoista ideaa.

 Mistä sait inspiraatiota kuviin? Oliko sinulla jokin teema mielessä tai keskeinen elementti, jonkinlainen punainen lanka, jonka ympärille kuvat rakentuisivat?

 Lähdin ideoimaan juhlalogoa tietenkin Kritiikin logon ja edellisen juhlalogon pohjalta. Lisäinspiraatiota etsin mm. Googlesta ja Pinterestistä. Hain paljon erilaisia kuvia horushaukasta ja haukoista yleensä. Aikani katselin, tuijottelin ja tarkkailin. Sen jälkeen lähdin piirtämään paperille erilaisia villejä versioita, miltä logo voisi mielestäni näyttää. Päädyin itselleni epätyypillisesti melko yksinkertaiseen kuvaan, sillä ajattelin sen olevan monikäyttöisin. Leikin myös erilaisilla numerofonteilla. Lopulta ihastuin siihen, miten haukan pään ja siiven linja sulautuivat numeroon kuusi yhdellä ainoalla vedolla. Ehkä sitä viivaa voi pitää kuvan ydinajatuksena. Mutta ettei homma olisi jäänyt liian yksinkertaiseksi, lisäsin kukkasen tuomaan pehmeyttä ja juhlavuutta kovan haukan katseen rinnalle. Logo toimii tosin hyvin ilman kukkaakin! Sinistä väriä sen sijaan en osaa sen kummemmin selittää. Se vain tuntui toimivan. Kuva on piirretty Photoshopilla ja teknisellä piirtopöydällä.

Kansikuvan suunnittelussa ajattelin juhlien valaistusta ja kimmeltävää tunnelmaa. Niin syntyi ”valopilkkuinen” tausta. Kuva muodostuu kolmesta jouluvaloista otetusta kuvasta, jotka on laitettu päällekkäin. Fontin kanssa oli eniten vääntöä ja valmiin fontin sijaan päädyin kirjoittamaan sen lopulta teknisellä piirtopöydällä. Vaikka kansikuva on yksinkertaisempi, se teetti minulle enemmän päänvaivaa.

60-vuotisvuosijuhlien logo

 Oliko lopputulos se mitä halusit?

 Logoon olen tyytyväinen. Ehkä sitä olisi voinut vieläkin yksinkertaistaa, mutta minulle sellainen on vaikeaa! Kansikuvassa jäi vähän mieltä kaivertamaan se, että fontti suuntautuu aavistuksen alaspäin. Kansikuvan kanssa tuli lopulta vähän kiire ja halusin sen äkkiä pois käsistäni. Pitänee ajatella, että tuo pieni ”virhe” on koko kuvan juju.

 Miltä on tuntunut, kun ihmiset ovat olleet niin ihastuneita sinun suunnitelmiin kuviin ja niitä on hyödynnetty vuosijuhlien monessa julkaisussa, kuten kutsukorteissa ja haalarimerkeissä?

 Aluksi en ymmärtänyt, miten näkyvään juttuun minua pyydettiin mukaan. Niinpä innostus logoa kohtaan on hämmästyttänyt. Hauskaa, että siitä tehdään haalarimerkki. Haluan ehdottomasti yhden!

 Odotatko itse innolla juhlia ja miten ajattelit valmistautua niihin?

 Odotan vuosijuhlia suuresti! Mekko, kengät ja laukku ovat jo valmiina. Uuden huulipunan voisin ehkä hankkia. En aio kuitenkaan ottaa juhliin valmistautumisesta stressiä. Olen ollut aika vähän Kritiikin juhlissa mukana, joten nautin vain siitä, että saan viettää huikeat juhlat hyvien ystävien seurassa. Kovin myöhään (mutta sitäkin railakkaammin) en voi kuitenkaan juhlia, sillä seuraavana aamuna on oltava kuorotreeneissä Tampereella.

Kiitos Marialle kuvien suunnittelusta ja toivotamme kaikille jännittävää vuosijuhlien odotusta!

Toivoo,

Kritiikin 60-vuotisvuosijuhlien toimikunta

Kuvan Maria Syväniemestä on ottanut Heini Salo