Elämisen sietämätön raksutus

Muistan puhuneeni elokuussa Eikan kanssa, että blogiin voisi kirjoittaa.  Taisi joku muukin kysyä blogitekstiä. Aikaa vierähti lokakuuhun kun heräsin, että teksti pitää oikeesti kirjoittaa, jos julkaistaan vielä tämän vuoden puolella. Sillä huhun mukaan allekirjoittanut siirtyisi opintojen puolelle ensi vuonna. 

Tää vuosi on saanut mut ajattelemaan teosta, jonka ostin, mutta se on siitä asti kerryttänyt pölyä kirjahyllyssä. “Neljä tuhatta viikkoa”, Oliver Burkeman. Jos me eletään 80-vuotiaiksi meillä on noin 4 000 viikkoa käytettävänä. Eli 53 viikkoa on 1,3 prosenttia elämästä! Ahdistava ajatus kun alkaa pohtia elämän rajallisuutta, ja kuinka paljon me doom scrollataan. 

Ajan kuluminen sai mut ajattelemaan, että merkittävistä elämänvalinnoista suurin osa vaatii uhrauksia. Itselläni pohdinta on liittynyt politiikkaan.  Poliitikoksi haluavan täytyy käyttää suuri osa elämästään päästäkseen siihen elämään. Minun täytyi kysyä itseltäni onko tämä asia, johon olen valmis uhraamaan kymmeniä prosentteja? 

Politiikkaahan mä olen jollain tasolla tehnyt tämän vuoden. Kadunko tuota 1,3 prosentin käyttämistä TYYhyn? En oikeastaan. Se oli oikea valinta. TYY opetti minulle paljon enemmän kuin otti. Uskon, että näin se on myös järjestöjen tasolla. Hallituslaiset saavat kokemusta yhdistyksen pyörittämisestä, parhaimmassa tapauksessa sellaisten ihmisten kanssa keiden kanssa ei tulisi muuten tehtyä hommia.  

Olen tämän vuoden aikana huomannut kaipaavani järjestötoiminnan konkreettisuutta. Järjestöissä kamppaillaan pienempien ongelmien kanssa, jotka kuitenkin ovat vaikutukseltaan suuria. Jos peilaan omaa kokemustani TYYhyn, teemme paljon tärkeää työtä isoihin ongelmiin, mutta vaikutukset voivat olla 2-5 vuoden päästä nähtävillä. Olettaen, että ne voi edes nähdä ainoastaan oman organisaation lobbauksen tuloksina. Ainejärjestöissä ratkaistaan ihanan maanläheisiä ongelmia. Mistä keräämme enemmän rahaa? Missä järjestämme sitsit? Miksei hallitus tee mitään!?! 

Siispä kehotan kaikkia, jotka miettivät hallitustoimintaa, hyppäämään mukaan. Kritiikin hallitus ei vaadi 1,3 % elämästäsi. Ehkä 0,1 %, mutta opit tuona aikana samaan aikaan paljon, vaikka se ei siltä aina tuntuisikaan. 

Minulle annettiin viime vuoden marraskuussa vinkki. Muista vappuna ottaa itsellesi hetki ja vain hengittää. Vappu on TYYn hallituslaisille rankka päivä, koska silloin on paljon liikkuvia palasia ja vastuutehtäviä, jotta vappu pysyy käynnissä. Otin sen pienen hetken vappuna. Hengitin ja katsoin ihmisjoukkoa, joka kerääntyi taidemuseonmäelle. Muistakaa tekin ottaa se pieni hengähdystauko välillä ja katsella elämää ympärillänne.  

Näin minä olen nyt tehnyt. Seuraavat 53 viikkoa tulevat näyttämään elämässäni hyvin erilaisilta. 

Mikael Enberg 

Vielä hetken TYY-jyrä