Tänään vietetään kansainvälistä opiskelijoiden mielenterveyspäivää, ja tämän vuoden teemana on ystävyys. Ystävillä ja yhteisöillä on poikkeustilanteenkin aikana tärkeä merkitys opiskelijan hyvinvoinnille ja jaksamiselle, vaikka vuosi on tuonut haasteita fyysisille tapaamisille. Sosiaalinen media ja videopuhelut ovat nousseet entistä suurempaan rooliin sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseksi, vaikka se ei olekaan täysin sama asia kuin tavata kasvotusten. Henkilöstä riippuen yhteydenpito muuttuneessa ja jopa yksinäiseksi käyneessä arjessa voi tuntua joko helpolta tai vaikealta. Tässä blogikirjoituksessa sopo pohtii omasta näkökulmastaan, mitä on ystävyys.
Ystävä on terminä moniselitteinen, mutta ainakin nämä faktat allekirjoitan itse: ystävä on se hyvä tyyppi, jonka kanssa sinulla on hyviä muistoja ja jonka seurassa viihdyt. Ehkä pidätte samoista asioista, nauratte samoille jutuille ja teette samanlaisia asioita. Ystävän ei välttämättä tarvitse kuulua ydinhenkilöihin elämässäsi, mutta ystävä on lähempänä sydäntäsi kuin niin kutsutut hyvänpäiväntutut. Ystävyys voi olla lyhyt- tai pitkäaikainen ja se on voinut saada alkunsa hitaasti tai nopeasti välillänne. Toivottavasti jokaiselta löytyy elämässään edes yksi tällainen henkilö, jota voi kutsua ystäväksi.
Kuten kaikki muukin elämän varrella, todennäköisesti myös ystävyyssuhteet muuttuvat ajan kuluessa. Ystävät eivät välttämättä ole ikuisia, vaan joskus suhteita katkeaa ja toisaalta myös syntyy lisää. Paikkakunnasta toiseen muuttajana olen ainakin itse huomannut tämän. Eri elämäntilanteisiin syntyy erilaisia ystävyyssuhteita, jotka siinä hetkessä tuntuvat hyviltä, mutta ajan kuluessa teillä ei lopulta olekaan mitään yhteistä ja suhde heikkenee tai yhteydenpito jopa katkeaa kokonaan. Se tyyppi, joka oli paras kaverisi lapsuudessasi ei välttämättä ole sitä enää aikuisuudessasi. Ja se on ihan ok, jos ystävyydestä ei lopulta enää jää käteen kuin muistot.
Toiset ystävyyssuhteet taas tuntuvat kestävän ikuisesti. Vaikka kaikki ympärillä muuttuu, pysytte yhteyksissä ja toistenne tapaaminen on edelleen yksi arjen kohokohdista. Pitkät ystävyyssuhteet ovat mahtavia, sillä voitte muistella yhteisiä hetkiänne ja tunnette toisenne luultavasti paremmin, mitä vain vähän aikaa elämissänne olleiden ystävien kanssa. Mitä pidempi ystävyytenne on, sitä vaikeampi sitä on todennäköisesti rikkoa. Ja mitä pahemmin ystävyyttä rikot, sitä vaikeampi sitä on todennäköisesti korjata. Ystävyys on myös kiinni molemmista osapuolista. Se ei toimi, jos vain toinen yrittää olla ystävä.
Ystävyys syntyy molemminpuolisesta ilosta olla toisen kanssa eikä sitä voi synnyttää väkisin. Ystäviä ei tehdä marssimalla tuntemattoman luo ja kysymällä, että haluatko olla uusi ystäväni. Se, että kovasti haluat olla jonkun ystävä, ei tee teistä välttämättä ystäviä, sillä kaikkien välillä ystävyyssuhde ei vain toimi. Ystävyys ei myöskään aina synny yhdessä yössä, vaan suhteen kehittyminen tarvitsee enemmän tai vähemmän aikaa. Uutta ystävyyttä ei voi pakottaa syntymään, eikä vanhoja ystäviä voi pakottaa pysymään elämässäsi lopullisesti. Jos suhteenne ei enää toimi, on parempi päästää irti, vaikka se harmittaa. Uskon, että elämä kuljettaa lopulta niin kuin on tarkoitettu ja tosiystävän huomaat pysyvän rinnallasi kaikista elämän muutoksista huolimatta.
Mitä sitten, jos jää kokonaan yksin, ilman ystäviä ja yhteisön ulkopuolelle? Tilanne, jota kukaan ei haluaisi, mutta joka on valitettavasti monille yleinen ainakin jossain elämän vaiheessa. Yksinäisyyteen on vaikeaa antaa ratkaisuja, mutta yritän silti: Onko sinulla perhettä tai sukulaisia, joiden luona voit käydä? Entä lemmikkiä? Voisiko somen kautta saada juttukavereita? Ehkä uusi harrastus, josta voisit löytää samanhenkisiä ihmisiä tai yhteenkuuluvuuden tunnetta? Älä yritä väkisin muodostaa suhteita vaan anna niille aikaa kehittyä. Ja ole oma itsesi!
Ehkä joku ajattelee nyt, että olipa hölmöjä vinkkejä eikä sopo tiedä yksinäisyydestä mitään. Mutta valitettavasti myös minä tiedän. Kerran koulukiusaajani käänsi ainoat ystäväni minua vastaan ja varsinkin välitunneista tuli puoleksi vuodeksi hyvin kiusallisia. Päässäni muodostui kuva, ettei minusta pidetä ja harrastuksenikin tuli melko raskaaksi, kun en kahteen vuoteen uskaltanut lähestyä joukkuekavereideni kaveriporukoita. Tilanne onneksi muuttui ja lopulta minulla oli taas ystäviä, mutta ilkeät sanat ja syrjintä eivät unohtuneet. Lopulta huomasin, että ikävät ajat olivat vääristäneet ajatteluani ja ajan kuluessa vanhojen ystävyyssuhteiden tilalle syntyi uusia ja mahtavia suhteita, joita ei olisi ehkä koskaan syntynyt, jos näin ei olisi käynyt.
Miten hyvän ystävän kanssa sitten voi pitää yhteyttä tällaisina hetkinä? Soita, tekstaa ja kommentoi hänen somekanavillaan. Jaa yhteisiä muistojanne ja ehdota mitä voisitte etänä tehdä yhdessä. Suunnitelkaa myös mitä teette sitten, kun voitte taas nähdä. Tärkeää on myös katsoa positiivisesti ja odottavasti tulevaan, sillä poikkeustilanne ei kestä ikuisesti. Puhukaa syvällisesti tai lähetelkää meemejä, ihan mikä tuntuu hyvältä kommunikointitavalta. Ja ehkä sitten kun taas näette, näkeminen tuntuu paremmalta kuin koskaan! Ei anneta koronan rikkoa yhteisöämme tai suhteitamme muihin. Ehkä tälläkin tilanteella on tarkoitus muistuttaa meitä, ettei ystävien tapaamista voi pitää itsestäänselvyytenä.
Se, että ystävä joskus tuntuu katoavan elämästäsi ei välttämättä kuitenkaan tarkoita, ettei hän voisi tulla siihen uudestaan. Olin eilen kaupassa, kun joku kutsui minua nimeltä. Hän oli yläkouluaikainen hyvä ystäväni, jonka kanssa emme ole pitäneet enää yhteyttä vuosiin, sillä asumme eri kaupungeissa eikä meillä lopulta ollut enää yhteisiä asioita elämässä, jotka olisivat pitäneet meitä kontaktissa. En edes aluksi tunnistanut häntä, vaikka lopulta hän näyttikin niin tutulta. Aluksi tunsin kiusallisuutta, koska olemme vieraantuneet vuosien jälkeen niin paljon, mutta lähtiessäni kaupasta tiesin jutelleeni ystävän kanssa. Paras juttu ystävyydessä onkin, että vaikka välimatka tai aika erottaa, seuraavan kerran tavatessanne tiedätte olevanne taas ystävän seurassa. Ehkä otankin seuraavaksi yhteyttä vanhaan ystävääni ja järjestän tapaamisen, kun poikkeustilanne sen sallii. Ja kannustan muita tekemään samoin!
