Heipä hei!
Onko reissujalkasi alkanut jo väpättää, etkä millään jaksaisi odottaa lokakuun ulkomaanekskursioon asti? Siinä tapauksessa ei hätää, sillä ongelmaan on olemassa hyvinkin helppo ja nopea ratkaisu. Oletko mahdollisesti kuullut supinaa, jonka mukaan Kritiikki ja Kanta ovat järjestämässä yhteisekskursiota Viroon, ja korvasi ovat olleet höröllä kuolatessasi lisäinformaatiota? Matka nimittäin toteutetaan ja se tehdään pitkän viikonlopun muodossa: liikkeelle lähdetään torstaina 2.4 Helsingin satamasta ja reissu kestää sunnuntaihin 5.4. asti, jolloin olemme back in Turku. Matkalla on tarkoitus vierailla myös Tallinnassa, mutta pääasiassa matka kohdistuu Viron ”henkiseen pääkaupunkiin”, maan kulttuurin ja sivistyksen kehtoon, Tarttoon.
Näin heti alkuun korostan vielä, että tätä kevään ekskursiota EI tule sekoittaa lokakuussa järjestettävään ulkomaanekskursioon, eivätkä ne ole millään tavalla toisiaan poissulkevia. Kritiikki on edelleen lähdössä perinteiseen tapaansa myös syksyllä ulkomaille ja lopullinen äänestys syksyn ekskukohteesta aukeaa ensi viikolla. Koska ekskut eivät poissulje toisiaan, voivat innokkaimmat lähteä halutessaan mukaan vaikka molemmille matkoille. Siksi näen asian kirkkaiden lasien läpi: tänä vuonna tällaista herkkua ei ole tarjolla ainoastaan yhtä kertaa kuten yleensä, vaan peräti KAHTEEN (2) otteeseen! Eikös kuulostakin oivalliselta keinolta viettää alkukevättä? Minusta ainakin. Ilmoittautuminen Viron matkalle on nyt auki ja se kestää perjantaihin 6.3. saakka. Klikkaa siis itsesi mukaan tekstin lopusta löytyvästä linkistä ja pääset tutustumaan etelänaapurimme maankamaraan ja kulttuuriin huikeassa seurassa!
Mutta mainospuheet sikseen ja aletaan jauhaa asiaa. Osa saattaa ihmetellä, että mistä ihmeestä tällaisessa yhteisreissussa on kyse, sillä eihän tällaista ole ennen järjestetty. Koska kyseessä on täysin uusi konsepti ja kaikki uusi on aina hämmentävää, koen tarpeelliseksi avata asiaa enemmän tämän blogikirjoituksen muodossa.
Idean taustalla on vuonna 2019 tapahtunut suuri harppaus Kritiikin ja toimistokämppiksemme Kannan välillä. Järjestöjemme välit ovat hieman turhan pitkään olleet kuivahkot – huonoiksi en niitä kutsuisi, mutta ottaen huomioon, että kun todellakin jaamme keskenämme yhteisen toimistotilan, on yhteyteemme liittynyt paljon käyttämätöntä potentiaalia. Kritiikin ja Kannan välit onneksi kuitenkin lähenivät viime vuonna merkittävästi ja muun muassa perjantaiset yhteispäivystykset ovat olleet hyvä osoitus Rehtoripellonkadun YYA-suhteiden lämpiämisestä. Pidän perjantaipäivystyksiä yhtenä Kritiikin ulkosuhteiden merkittävimmistä saavutuksista viime vuosina ja suosittelenkin ehdottomasti käymään perinteisten tiistai- ja torstaipäivystysten lisäksi myös niissä, vaikka ihmiskeho ei aina perjantaisin sattuneista syistä olekaan ihan siinä täydessä vireessään. Kannattaa kuitenkin myös tuolloin raahautua paikalle, sillä ihmisten ilmoille lähteminen ja sosialisoituminen on empiiristen kokemusten perusteella todettu yhdeksi parhaista keinoista herätä uuteen päivään.
Perjantaipäivystysten myötä olen itsekin oppinut tunnistamaan vähintään kasvoilta monia kantalaisia, mikä on madaltanut merkittävästi kynnystä tehdä yhteistyötä heidän kanssaan. On kieltämättä mukavaa, kun nykyään kampuksella pyöriessä tunnistaa näin useampia tuttuja naamoja, joille moikata kadulla törmätessään. Ja se jos mikä on järjestöyhteistyötä parhaimmillaan. Keskiverto-opiskelijankin näkökulmasta perjantaipäivystysten kaltainen toiminta on parhaita akateemisen verkostoitumisen keinoja ja niinpä ajatus yhteisestä retkestä Viroon oli luonnollinen jatkumo yhteispäivystyksille.
Kunnia ideasta kuuluu pitkälti vuoden 2019 puheenjohtajistoille, jotka loivat konseptille vahvan pohjan, mistä nykyisten hallitusten oli helppoa lähteä ammentamaan ideaa. Toimintasuunnitelmiimme ekskursio oli kirjattu suurin piirtein sanoin ”järjestetään, mikäli hallitusten resurssit riittävät”, mutta kun itse kuulin aiheesta ensimmäistä kertaa, olivat omat fiilikseni luokkaa, että tämähän on toteuttava. Koska miksipäs ei? Pienen budjetin ja suhteellisen pienen vaivan ekskursio etelänaapuriinhan olisi, noh, juuri sitä akateemista yhteistyötä parhaimmillaan. Pitkälti osallistujien omakustanteisesti toteutettavana se ei vie aivan mahdottomasti kummankaan järjestön resursseja ja onnistuessaan reissu saattaisi olla unohtumaton kokemus ja eittämättä jälleen uusi askel läheisempien välien luomisessa toimistokämppiksemme kanssa.
No mutta sitten siihen olennaiseen. Miksi ihmeessä tälle ekskursiolle siis kannattaa lähteä? Syitähän on tietysti monia ja ensimmäinen on se mielestäni kaikkein olennaisin syy lähteä ulkomaanekskursiolle ylipäätään: läheinen ajanvietto muiden kanssaopiskelijoiden kanssa. Eksku nimittäin tarjoaa loistavan mahdollisuuden tutustua läheisemmin paitsi muihin kritiikkiläisiin, tällä kertaa myös suomen kielen opiskelijoihin. Seikkailu kaikille vieraassa kaupungissa lähentää ihmisiä ja muutenkin ulkomaanekskursion kaltaiset tapahtumat, joissa pääsee olemaan keskivertobaaribileitä kauemmin tiiviissä yhteydessä opiskelutovereiden kanssa, ovat mielestäni parhaimpia tilaisuuksia tutustua toisiin ihmisiin ja oppia tuntemaan heidät oikeasti. Tällaisia tilanteita ei hektisessä opiskelijaelämässä valitettavasti tarjoudu kuin hyvin satunnaisesti ja muun muassa siksi syksyn ulkomaanekskursio on ollut itselleni Kritiikin tapahtumavuoden ehdottomia kohokohtia. Noiden matkojen myötä on syntynyt paitsi useita hienoja hetkiä ja kuolemattomia kokemuksia, myös monia mahtavia ihmissuhteita, joiden toivon kantavan vielä opiskelujen jälkeenkin. Kertaakaan en ole noille reissuille lähtemistäni joutunut katumaan ja koska ekskursiohuumaa ei synny kuin harvoin, niin miksipä ei tarttuisi mahdollisuuteen kokea se kahteen kertaa saman vuoden aikana?
Entä sitten itse matkakohde? Koska suomalaisille tulee Virosta usein ensimmäisenä mieleen Tallinnan laiva ja sen yhteydessä toteutettu viinaralli, tuppaa usein unohtumaan, että maassa olisi oikeasti paljon muutakin nähtävää, johon ei sitten koskaan tule tutustuttua. Virolla on pitkä ja monipuolinen historia, johon sisältyy merkittäviä vaikutteita niin ruotsalaisesta, saksalaisesta kuin venäläisestä kulttuuripiiristä ja koska viro on suomen sukulaiskieli, on se luonnollinen kohde myös suomen kielen opiskelijoille. Eri kulttuuripiirien vaikutuksen Viroon havaitsee nopeasti jo ihan vain tekemällä päivän visiitin Tallinnaan, mutta koska Tallinnaan voi lähes kuka vain matkata käytännössä milloin tahansa, päätimme keskittää matkamme Tarttoon.
Tartto on historiallinen kaupunki, jolla on tarjota tutkimisen arvoisia puitteita sekä historian että suomen kielen opiskelijoille. Koska se ei kuitenkaan ole maan pääkaupunki eikä edes suurkaupunki, voi se herkästi jäädä monien tutkan alle seuraavaa lomakohdetta miettiessä. Näenkin Tarton juuri sellaisena matkakohteena, jossa olisi paljon vierailemisen arvoista nähtävää, mutta jota tuskin ainakaan itse tulisin edes harkinneeksi. Kritiikin syksyn ulkomaanekskursion äänestys taas on perinteisesti eurooppalaisten suurkaupunkien pelikenttää, joten epäilen Tarton mahdollisuuksia menestyä siinä, vaikka uskon että monia kritiikkiläisiä voisi hyvinkin kiinnostaa matkata etelänaapurin kulttuuripesään. Siksi Tartto on optimaalinen kohde juuri tällaiselle hieman lyhyemmälle ja pienimuotoisemmalle, kahden toimintatavoiltaan eroavan järjestön ekskursiolle. Eli mikäli Euroopan suurkaupungit eivät herätä suurta innostusta matkakohteina, mutta haluat kuitenkin lähteä reissuun opiskelijaporukassa, nyt on mahdollisuus siihen.
Kuten sanottua, Tartto on Viron kulttuurin kehto, joten nähtävää ja koettavaa kaupungissa varmasti on. Osoituksena käy oheinen kuva kaupungin historiallisesta keskustasta. Tartto on lisäksi perinteinen opiskelukaupunki ja vuonna 1632 perustettu yliopisto paitsi Viron vanhin ja merkittävin, myös yksi Ruotsin valtakunnan (kyllä, luitte ihan oikein) vanhimpia yliopistoja. Kahdeksan vuotta Turun Akatemiaa vanhempi yliopisto on siis jo itsessään näkemisen arvoinen. Siksi olisi erittäin hienoa, mikäli onnistumme saamaan yhteyden paikallisiin opiskelijoihin esimerkiksi kampuskierroksen merkeissä. Mahdollisuutta tällaiselle selvitellään, mutta sen toteutuminen ei ole vielä satavarmaa.
Koska en kuitenkaan ole ammatiltani matkaopas, en lähde sen enempää erittelemään Tarton hienouksia ja nähtävyyksiä. Löydätte aivan varmasti Googlen avulla samat tiedot kuin minä, ja tästäkin teemme vielä tietopakettia ekskun lähestyessä. Niinpä referoin Kannan emeritus-puheenjohtajaa ja ekskuidean isää Attea: ”Tartto on monella tapaa niin kuin Turku”. Mikäli siis koet palavaa halua kokea etelänaapurin version rakkaasta kotikaupungistamme, liity mukaan.
Mitä tällainen reissu sitten tulee sisältämään? No, luonnollisesti ainakin timanttista ajanviettoa muiden kanssaopiskelijoiden kanssa, mutta matkapäiville on tarkoitus järjestää myös muuta oheisohjelmaa. Järjestämme museokierrokset torstaina Tallinnan valokuvataiteenkeskus Fotografiskaan sekä perjantaina Viron kansallismuseoon. Tarjolla on lukuisia mielenkiintoisia näyttelyitä, joita on mahdollista saada myös suomen kielellä. Museokierroksille lähteminen on tietysti vapaaehtoista, mutta niiden varausta varten tarvitsemme ennakkoilmoittautumisen, jotta saamme kierrokset varattua. Lisäksi, kuten jo mainitsin, pyrimme saamaan kontaktin paikallisiin historian ja/tai suomen kielen opiskelijoihin, joiden kanssa vietämme mahdollisesti iltaa. Tarkoitus on luonnollisesti jättää ekskuilijoille myös vapaa-aikaa, jonka voi käyttää kaupungilla samoiluun ja kaikkeen muuhun hullutteluun. Ekskursion peruskonsepti onkin lopulta aika samankaltainen kuin perinteisellä ulkomaanekskursiolla, mutta nyt se vain toteutetaan kahden järjestön voimin.
Käytännön järjestelyistä on oleellista mainita sen verran, että matka toteutetaan käytännössä omakustanteisesti. Järjestöjen puolesta varaamme ainoastaan laivamatkat Tallinnan ja Helsingin välillä (niinpä matkalle ilmoittautuminen on sitovaa), mutta Tallinnan ja Tarton välisen juna- tai bussivälin matkaaminen on jokaisen omalla vastuulla. Samoin majoitus tulee jokaisen itse varata, joten mikäli matkalle lähteminen houkuttelee, kannattaa majoitusten sekä huonetoverien kartoittaminen aloittaa oikeastaan saman tien. Mikäli matkan arvioidut kokonaiskustannukset kiinnostavat, niin sanoisin, että kokonaisbudjetiksi kannattaa varata sellaisen suunnilleen 200 euron verran (laivamatkat sisältyvät tähän kustannusarvioon). Mistään maailmanympärysmatkasta ei siis rahallisesti ole kyse, majoitukset Tartossa ovat edullisesta päästä ja Virossa kulutustuotteiden yleinen hintatasohan on tunnetusti suomalaista matalampi. Korostan kuitenkin, että tuo 200 euroa on vain hinta-arvio ja että lopulliset kustannukset riippuvat hyvin pitkälti jokaisen omasta kulutustasosta.
Muun muassa bussi- ja junamatkoihin liittyvistä käytännön asioista seuraa vielä lisäinfoa seuraavien viikkojen aikana, joten kannattaa seurata tiedotusta ekskursion omassa Facebook-tapahtumassa, sähköpostissa sekä kaikissa Kritiikin (ja Kannan) somekanavissa. Ja mikäli teillä ylipäätään herää reissun käytännön järjestelyihin liittyviä kysymyksiä, älkää epäröikö olla asian tiimoilta yhteydessä minuun, ekskursiovastaava Pauli Rossiin tai muihin Kritiikin hallituslaisiin! Myös kantalaisilta on suotavaa kysellä asiasta.
Ja kun olemme päässeet loppuun, niin pitää tietysti nostaa esiin vielä yksi suhteellisen merkittävä yksityiskohta. Se Viron hintataso kun tosiaan on tietyissä asioissa suomalaista matalampi. Vappuun on nimittäin tuolloin huhtikuun alussa jäljellä ainoastaan vaivaiset neljä viikkoa!
Innostuitko matkasta? Laita siis nimesi lomakkeeseen ja liity joukkoomme ratkiriemukkaaseen! Ilmoittautuminen on nyt auki. Linkki siihen on tässä:
https://forms.gle/nV3hqTzmLMuhuJsP9
Artikkelin on kirjoittanut Kritiikin puheenjohtaja Oskar Latonen