Hei Ystävä, mitä tehtäis?

Tänään vietetään kansainvälistä opiskelijoiden mielenterveyspäivää, ja tämän vuoden teemana on ystävyys. Ystävillä ja yhteisöillä on poikkeustilanteenkin aikana tärkeä merkitys opiskelijan hyvinvoinnille ja jaksamiselle, vaikka vuosi on tuonut haasteita fyysisille tapaamisille. Sosiaalinen media ja videopuhelut ovat nousseet entistä suurempaan rooliin sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseksi, vaikka se ei olekaan täysin sama asia kuin tavata kasvotusten. Henkilöstä riippuen yhteydenpito muuttuneessa ja jopa yksinäiseksi käyneessä arjessa voi tuntua joko helpolta tai vaikealta. Tässä blogikirjoituksessa sopo pohtii omasta näkökulmastaan, mitä on ystävyys.

Ystävä on terminä moniselitteinen, mutta ainakin nämä faktat allekirjoitan itse: ystävä on se hyvä tyyppi, jonka kanssa sinulla on hyviä muistoja ja jonka seurassa viihdyt. Ehkä pidätte samoista asioista, nauratte samoille jutuille ja teette samanlaisia asioita. Ystävän ei välttämättä tarvitse kuulua ydinhenkilöihin elämässäsi, mutta ystävä on lähempänä sydäntäsi kuin niin kutsutut hyvänpäiväntutut. Ystävyys voi olla lyhyt- tai pitkäaikainen ja se on voinut saada alkunsa hitaasti tai nopeasti välillänne. Toivottavasti jokaiselta löytyy elämässään edes yksi tällainen henkilö, jota voi kutsua ystäväksi.

Kuten kaikki muukin elämän varrella, todennäköisesti myös ystävyyssuhteet muuttuvat ajan kuluessa. Ystävät eivät välttämättä ole ikuisia, vaan joskus suhteita katkeaa ja toisaalta myös syntyy lisää. Paikkakunnasta toiseen muuttajana olen ainakin itse huomannut tämän. Eri elämäntilanteisiin syntyy erilaisia ystävyyssuhteita, jotka siinä hetkessä tuntuvat hyviltä, mutta ajan kuluessa teillä ei lopulta olekaan mitään yhteistä ja suhde heikkenee tai yhteydenpito jopa katkeaa kokonaan. Se tyyppi, joka oli paras kaverisi lapsuudessasi ei välttämättä ole sitä enää aikuisuudessasi. Ja se on ihan ok, jos ystävyydestä ei lopulta enää jää käteen kuin muistot.

Toiset ystävyyssuhteet taas tuntuvat kestävän ikuisesti. Vaikka kaikki ympärillä muuttuu, pysytte yhteyksissä ja toistenne tapaaminen on edelleen yksi arjen kohokohdista. Pitkät ystävyyssuhteet ovat mahtavia, sillä voitte muistella yhteisiä hetkiänne ja tunnette toisenne luultavasti paremmin, mitä vain vähän aikaa elämissänne olleiden ystävien kanssa.  Mitä pidempi ystävyytenne on, sitä vaikeampi sitä on todennäköisesti rikkoa. Ja mitä pahemmin ystävyyttä rikot, sitä vaikeampi sitä on todennäköisesti korjata. Ystävyys on myös kiinni molemmista osapuolista. Se ei toimi, jos vain toinen yrittää olla ystävä.

Ystävyys syntyy molemminpuolisesta ilosta olla toisen kanssa eikä sitä voi synnyttää väkisin. Ystäviä ei tehdä marssimalla tuntemattoman luo ja kysymällä, että haluatko olla uusi ystäväni. Se, että kovasti haluat olla jonkun ystävä, ei tee teistä välttämättä ystäviä, sillä kaikkien välillä ystävyyssuhde ei vain toimi. Ystävyys ei myöskään aina synny yhdessä yössä, vaan suhteen kehittyminen tarvitsee enemmän tai vähemmän aikaa. Uutta ystävyyttä ei voi pakottaa syntymään, eikä vanhoja ystäviä voi pakottaa pysymään elämässäsi lopullisesti. Jos suhteenne ei enää toimi, on parempi päästää irti, vaikka se harmittaa. Uskon, että elämä kuljettaa lopulta niin kuin on tarkoitettu ja tosiystävän huomaat pysyvän rinnallasi kaikista elämän muutoksista huolimatta.

Mitä sitten, jos jää kokonaan yksin, ilman ystäviä ja yhteisön ulkopuolelle? Tilanne, jota kukaan ei haluaisi, mutta joka on valitettavasti monille yleinen ainakin jossain elämän vaiheessa. Yksinäisyyteen on vaikeaa antaa ratkaisuja, mutta yritän silti: Onko sinulla perhettä tai sukulaisia, joiden luona voit käydä? Entä lemmikkiä? Voisiko somen kautta saada juttukavereita? Ehkä uusi harrastus, josta voisit löytää samanhenkisiä ihmisiä tai yhteenkuuluvuuden tunnetta? Älä yritä väkisin muodostaa suhteita vaan anna niille aikaa kehittyä. Ja ole oma itsesi!

Ehkä joku ajattelee nyt, että olipa hölmöjä vinkkejä eikä sopo tiedä yksinäisyydestä mitään. Mutta valitettavasti myös minä tiedän. Kerran koulukiusaajani käänsi ainoat ystäväni minua vastaan ja varsinkin välitunneista tuli puoleksi vuodeksi hyvin kiusallisia. Päässäni muodostui kuva, ettei minusta pidetä ja harrastuksenikin tuli melko raskaaksi, kun en kahteen vuoteen uskaltanut lähestyä joukkuekavereideni kaveriporukoita. Tilanne onneksi muuttui ja lopulta minulla oli taas ystäviä, mutta ilkeät sanat ja syrjintä eivät unohtuneet. Lopulta huomasin, että ikävät ajat olivat vääristäneet ajatteluani ja ajan kuluessa vanhojen ystävyyssuhteiden tilalle syntyi uusia ja mahtavia suhteita, joita ei olisi ehkä koskaan syntynyt, jos näin ei olisi käynyt.

Miten hyvän ystävän kanssa sitten voi pitää yhteyttä tällaisina hetkinä? Soita, tekstaa ja kommentoi hänen somekanavillaan. Jaa yhteisiä muistojanne ja ehdota mitä voisitte etänä tehdä yhdessä. Suunnitelkaa myös mitä teette sitten, kun voitte taas nähdä. Tärkeää on myös katsoa positiivisesti ja odottavasti tulevaan, sillä poikkeustilanne ei kestä ikuisesti. Puhukaa syvällisesti tai lähetelkää meemejä, ihan mikä tuntuu hyvältä kommunikointitavalta. Ja ehkä sitten kun taas näette, näkeminen tuntuu paremmalta kuin koskaan! Ei anneta koronan rikkoa yhteisöämme tai suhteitamme muihin. Ehkä tälläkin tilanteella on tarkoitus muistuttaa meitä, ettei ystävien tapaamista voi pitää itsestäänselvyytenä.

Se, että ystävä joskus tuntuu katoavan elämästäsi ei välttämättä kuitenkaan tarkoita, ettei hän voisi tulla siihen uudestaan. Olin eilen kaupassa, kun joku kutsui minua nimeltä. Hän oli yläkouluaikainen hyvä ystäväni, jonka kanssa emme ole pitäneet enää yhteyttä vuosiin, sillä asumme eri kaupungeissa eikä meillä lopulta ollut enää yhteisiä asioita elämässä, jotka olisivat pitäneet meitä kontaktissa. En edes aluksi tunnistanut häntä, vaikka lopulta hän näyttikin niin tutulta. Aluksi tunsin kiusallisuutta, koska olemme vieraantuneet vuosien jälkeen niin paljon, mutta lähtiessäni kaupasta tiesin jutelleeni ystävän kanssa. Paras juttu ystävyydessä onkin, että vaikka välimatka tai aika erottaa, seuraavan kerran tavatessanne tiedätte olevanne taas ystävän seurassa. Ehkä otankin seuraavaksi yhteyttä vanhaan ystävääni ja järjestän tapaamisen, kun poikkeustilanne sen sallii. Ja kannustan muita tekemään samoin!

Pohdintaa etäopiskelusta ja vinkkejä opiskelun tehostamiseen

Moikka!

Poikkeusolot jatkuvat ja koko kevään opiskelut toteutetaan mitä todennäköisimmin etänä. Itselläni ei muutenkaan ollut keväällä juurikaan luentokursseja, vaan lähinnä itsenäistä työskentelyä ja vakaita aikomuksia kirjatenttien suorittamisesta. Tähän asti ne ovat tosiaankin jääneet vain aikomusten tasolle: kiireisen ja varsin liikkuvan elämän keskellä on ollut todella helppo priorisoida vain niihin sillä hetkellä “pakollisiin” kursseihin, joilla joku muu valvoo edes etäisesti (heh) tehtävien suorittamista. Ja nyt kuluneet pari viikkoa on tullut lähinnä hiottua löhöilytaidot huippuunsa… Nyt kuitenkin aikataulut ja päivien sisällöt ovat menneet omalta kohdaltani täysin uusiksi, ja jatkuva tositvrealityjen tuijottelu alkanut riittää, joten taitaa olla täydellinen hetki alkaa etäopiskelutaituriksi! Tässä postauksessa jaan siis muutamia omia vinkkejäni opiskelun tehostamiseen ja oppimisen parantamiseen.

Kirjaa suunnitelmia ja tavoitteita ylös

Normaalisti arkipäiväni saattavat olla melko hektisiä, ja klassinen paperikalenteri on arjen paras ystävä. Nyt kalenterin käyttö tuntuu aika turhalta ja hassulta, mutta huomaan, että tehtävien kirjoittaminen näkyville joko listoiksi tai ajoittaminen tiettyihin hetkiin ja päiviin kalenterin avulla auttaa olemaan produktiivisempi, saamaan rutiinia ja rytmiä päiviin, muistamaan asioita. Joitakin to do -listat voivat myös motivoida (kunhan ne pitää riittävän realistisina), sillä niiden avulla huomaa konkreettisesti saavutuksensa. Joinain päivinä lasken ehdottomasti esimerkiksi roskien viennin saavutukseksi…

Tavoitteita taas kannattaa luoda, varsinkin jos kurssin työmäärää ei ole valmiiksi selkeästi pilkottu osiin. Hyvä tavoite on hieman haastava, mutta omaan tahtiin ja motivaatioon mitoitettu: ei välttämättä ole realistista laittaa päivän lukutavoitteeksi 200 sivua, jos aiemmin 20 sivuakin tuntuu tympivän. Joskus asetan itselleni tavoitteeksi esimerkiksi ”tee essee”, vaikka en varmasti saa sitä täytettyä, ellei kyseessä ole se viimeinen ilta. ”Aloita essee”, ”etsi lähteet”, ”tee johdanto ja runkoa käsittelykappaleille” toimivat ainakin omalla kohdallani paremmin.

Kokeile erilaisia opiskelutapoja 

Rakastan ajatusta mitä mielikuvituksellisimmista multitaskaamismuodoista! Jos et tee muistiinpanoja samalla kun katsot luentoa, etäluennon voi katsoa vaikka tiskatessa, venytellessä, tai kuunnella kävelylenkillä. Tenttikirjaa tai tekstejä voi myös lukea ääneen ja nauhoittaa puhelimella, jotta aiheita voi kerrata kuunnellen vaikka ulkoillessa. Jos vain jaksaa kuunnella omaa ääntään. 

Jos opit ja sisäistät tietoa hyvin esimerkiksi kaavioiden, ajatuskarttojen, taulukoiden ja listauksien avulla, old school -menetelmät, kuten kynä ja paperi, sopivat hyvin visuaalisempaan opiskeluun ja lyhyempien kokonaisuuksien läpikäyntiin. Kokeilunhaluiselle löytyy mind map – ja muita muistiinpanosovelluksia esimerkiksi hakusanoin mind map app, study app ja notes.

Monelle on varmasti tuttu pomodoro-tekniikka (nimi tarkoittaa italiaksi tomaattia ja yhteys opiskeluun tulee ilmeisesti tomaatinmuotoisista munakelloista, minusta hyvä suomiversio olisi esim. munarytmi), jossa ensin opiskellaan 25 minuuttia, jonka jälkeen pidetään viiden minuutin tauko, ja sitten taas opiskellaan toiset 25 minuuttia. Tätä voi toistaa esimerkiksi parin tunnin ajan, ja pitää sitten pidemmän tauon. Omalla kohdallani 25 minuuttia on ehkä sopiva aika vieraskielisten aineistojen lukuun, sillä silloin keskittymiseni herpaantuu nopeammin. Suomenkielisten tekstien parissa taas kokeilisin ennemmin 50 minuutin opiskelujaksoja ja 10 minuutin taukoja. 

Yhteinen kurssi kaverin kanssa? Sosiaalisia opiskelutapoja!

Pidä etäopiskelutapaaminen! <3 Videopuhelu päälle, muistiinpanot tai kirjat esiin, kenties drinksut mukaan… Kaverin kanssa voi ainakin kerrata kurssin aihealueita, kommentoida luentoja ja tehdä niistä yhteenvetoja, tentata toista aiheista, tai kielten kursseilla tehdä yhdessä tehtäviä, kysyä apua kielioppiin ja pelata vaikka aliasta. Veikkaan, että etäalias vieraalla kielellä ja hieman särisevällä zoom-yhteydellä voisi olla huvittavaa.

Opiskeluympäristö ja lähtöasetelma huippukuosiin

Siisti koti tai työpöytä, jotta huomio ei karkaa siivoamiseen, vaikka opiskelu ei motivoisikaan. Erillinen työpiste olisi hyvä, mutta jos sellaista ei löydy, voit tehdä esimerkiksi do it yourself -seisomatyöpisteen silityslaudasta/pöydästä ja kirjapinosta. Joskus onnistun jopa opiskelemaan tehokkaasti sängyssä, jos peitoista ja tyynyistä kasaa hyvän selkätuen, jättää puhelimen kämpän toiselle puolelle ja linnoittautuu peittojen keskelle vain kurssimatskujen kanssa. Jopa sellainen hassu mentaalinen kikka voi auttaa pääsemään työskentelyfiilikseen, että vaihtaa päälle vaikka kirjastossa opiskeluunkin sopivat vaatteet tai sen kaikkein skarpeimman toimistolookin, vaikkei olisi lähdössäkään mihinkään. Olen todennut, että jostain syystä ilman housuja vain laiskottaa enemmän.

Hyvät edellytykset oppimiselle luovat tietysti kaikki ne hyvinvointiin liittyvät tutut jutut. Riittävä syöminen, terveellinen, tavallinen ruoka, hyvät yöunet tai vaikka päikkäritauko kesken päivää, päivittäinen liikkuminen tai ihan arkiaktiivisuus. Tällä hetkellä hyötyliikunnan määrä on varmasti monella tippunut paljon, mutta aktiivisia pausseja voi pitää vaikka hakemalla lounaan mukaan yliopistolta, tai käymällä podcast-jakson tai puhelun pituisella kävelyllä. 

Puhelimella vietetyn ruutuajan seuraaminen parin päivän ajan voi olla silmiä avaavaa, itse olen ainakin mahdoton somenselailija varsinkin niinä päivinä, kun ei ole menoja. Tähän löytyy monia sovelluksiakin esimerkiksi hakusanalla screen time.

Linkkejä
Mind map -alusta verkossa: https://www.mindmup.com/
Ylen juttu opiskelutekniikoista:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/08/20/ota-haltuun-opiskelutekniikat
HYYn opas antoisampaan opiskeluun: http://www.helsinki.fi/hyy/kopo/antoisampaan.pdf
Äänikirjasovelluksia/sivustoja, monella on paljon tietokirjoja valikoimissa ja ilmaisia kokeilujaksoja:
Bookbeat
Audible
Nextory
Storytel

Tsemppiterveisin
Mikaela W.

Kulttuuriosasto suosittelee

Elämme kovia aikoja, ystävät hyvät. Kritiikki ei kuitenkaan hiljene poikkeusoloissakaan, vaikka keväälle suunnittelemillemme tapahtumille kävikin kuin Aake Kallialan mökkilaiturille vuonna 2009. Olemme päinvastoin aktivoitumassa uudella tavalla somekanavissamme, koskien myös rakasta blogiamme!

Nykyisessä tilanteessamme suoratoistopalveluiden katselemisesta on tullut kansamme pääasiallinen ajanviettotapa. Netflixistä katseltavan etsiminen on tunnetusti yhtä vaikeaa, kuin löytää selväpäinen kritiikkiläinen maanantaisesta Fortesta. Katseluvinkit lienevät nyt siis paikallaan, etenkin jos ne ovat yhtä tarkkaan harkittuja ja yleissivistäviä kuin alla olevat. Kirjoituksen lopussa vinkataan myös muutama historianopiskelijalle kiinnostava www-sivusto.

Lisättäköön vielä, että pidättäydymme antamasta nyt lukuvinkkejä, sillä se tuntuisi kovin oudolta kaikkien kirjastojen mentyä kiinni ja kirjakaupoissa käymisenkin ollessa kyseenalaista ajanvietettä. Suosittelemme kuitenkin myös lämpimästi opiskelun ulkopuolistakin lukemista, juuri nyt on täydellinen aika käydä läpi kotikirjahyllyn lukemattomat opukset tai vanhat suosikit!

Elokuvat

Studio Ghiblin elokuvat (Netflix)

·         ”Japanin Disneyksi” joskus nimitettävän legendaarisen animaatiostudion elokuvat ovat ajattomia klassikoita, joiden tuloa Netflixiin saatiin odottaa ikuisuuksia. Mestariohjaaja Miayazakin elokuville yhdistäviä tekijöitä ovat uskomattoman yksityiskohtaiset visuaaliset ulottuvuudet, arvostus luontoa kohtaan ja usein toistuva lentämisen tematiikka. Studion tuotannosta henkilökohtaisia suosikkejani on Kikin lähettipalvelu, sillä luudalla lentävä noitatyttö ja puhuva kissa ovat aina mainio perusta tarinalle. Selkeämpiä historiallisia ulottuvuuksia löytyy Japanin varhaisempaan historiaan pohjautuvasta Prinsessa Mononokesta ja ohjaaja Takahatan tyylillisesti ainutlaatuisen herkästä Prinsessa Kaguyan tarusta.

The Death of Stalin (Netflix, Elisa Viihde)

·         The Death of Stalin ottaa poikkeuksellisen näkökulman neuvostoyhteiskuntaan valitsemalla tyylilajikseen satiirin ja pikimustan huumorin. Valinta on kuitenkin onnistunut, sillä elokuva on samanaikaisesti sekä nauruhermoja koetteleva että uskollinen kuvaamalleen periodille. Elokuvan roolitukset osuvat myös naulan kantaan, kuten Steve Buscemi vitsejä henkensä pitimikseen laukovana Hrutšovina ja Jeffery Tambor koomisen epävarmana Malenkovina.

Brianin elämä (Netflix)

·         Monty Python – ryhmän mestariteos Brianin elämä on täydellinen pääsiäiselokuva. Aikanaan kohutussa elokuvassa Brian joutuu messiaaksi vastoin tahtoaan, ja kokee koomisena sivustakatsojana vapahtajamme kärsimysviikon tapahtumia. Paljon räävittömämpään satiiriin tottuneelle nykykatsojalle teoksesta tuskin löytyy mitään vakaumuksia oikeasti loukkaavaa, mutta sitäkin enemmän hulvatonta satiiria uskonnollisesta kiihkoilusta ja raamatullisista kliseistä. ”Hän ei ole messias, vaan hyvin tuhma poika!”. Myös Pythonien muu tuotanto on löytänyt tiensä vihdoin Netflixiin ja ansaitsee yhtä lämpimät suosittelut.

Sarjat

Babylon Berlin (HBO, tulossa Yle Areenaan)

·         Nykyinen kevät lienee merkillistä aikaa, sillä jopa vuoden 1929 Saksan elämänmeno vaikuttaa iloiselta verrattuna omaamme. Babylon Berlin on tuore saksalainen suursarja, joka sijoittuu Weimarin tasavallan viimeisiin vuosiin. Suurta pörssiromahdusta edeltävänä aikana on yhteiskuntajärjestys vielä voimissaan, huolimatta kadulla riehuvista kommunisteista ja tasavallan kaatamisesta juonittelevista nationalisteista. Päähenkilöinä rikosmysteereitä ratkovat sodassa traumatisoitunut rikosetsivä Gereon Rath ja öisin flapperiksi muuntautuva kunnianhimoinen sihteeri Charlotte Ritter.

John Adams (HBO)

·         Yhdysvaltain ensimmäisistä presidenteistä kaikki muistavat Washingtonin ja Jeffersonin, mutta hieman harvemmat heidän välissään olleen John Adamsin. Minisarja käsittelee tämän Yhdysvaltain perustajaisän uraa vaatimattomasta asianajajasta kansakunnan poliitikkojen eturiviin. Sarjassa kuvataan kaunistelemattomasti Pohjois-Amerikan valtioliiton vaikeata ja eripuraista alkutaivalta ja ajan rankkojakin elinolosuhteita. Hamilton-musikaalin faneja sarja ei varmastikaan miellytä, sillä Hamilton esiintyy sarjassa pohjoisen rahamiesten etuja ajavana megalomaanisena juonittelijana. Päärooleissa loistavat Paul Giamatti ja Laura Linney, Jeffersonin roolissa nähdään GoT:ssa Stannista näytellyt britti.

Vietnamin sota (Netflix)

·         Tuore dokumenttisarja luo laajaa kokonaiskuvaa Vietnamin sodasta. Sarjassa käsitellään traumaattista sotaa monipuolisista näkökulmista, ottaen huomioon sekä amerikkalaisten että pohjois- ja etelävietnamilaisten kokemukset. Haastateltavina on sekä entisiä sotilaita, että sodan jaloissa kärsineitä siviilejä. Käsittelemättä eivät jää myöskään monet sodan lieveilmiöt, kuten sodanvastainen liikehdintä.  Sarja herätti suurta huomiota ilmestyessään Yhdysvalloissa 2017, ja kestoakin löytyy rapsakkaat 18 tuntia.

The War (Netflix)

·         Vietnamin sota – sarjan ohjaajan Ken Burnsin hieman aiempaa tuotantoa edustaa The War, yhtä laaja-alainen katsaus Yhdysvaltain osallistumiseen toiseen maailmansotaan. Huomio sarjassa ei ole vain rintamien tapahtumissa, vaan valokeilaan tuodaan myös sota kotirintaman kokemana. Dokumentin keskeinen näkökulma pohjaa yksilöiden kokemuksiin ja kohtaloihin sodan keskellä; tapa tarkastella historiaa, joka turhan usein unohtuu perinteisen suurmies- ja tapahtumahistorian kentällä. Myös tältä sarjalta kestoa löytyy reippaasti yli 10 tuntia.¨

Mad Men (Netlix)

·         1960-luku lienee eniten nykyisen maailmamme olemukseen vaikuttaneita vuosikymmeniä e-pillereineen ja kapinoivine vähemmistöineen. Mad Men käsittelee tämän muutosten ajanjakson amerikkalaista elämänmenoa, menestyksekkään manhattanilaisen mainostoimiston näkökulmasta. Sarjan draama syntyy pienistä asioista ja psykologisista jännitteistä, ja sen henkilöhahmot ovat äärimmäisen samaistuttavia todentuntuisine ongelmineen. Historiallisia tapahtumia, kuten Kuuban ohjuskriisiä tai vuoden 1968 mellakoita, ei tungeta väkisin etualalle, vaan niiden vaikutukset yksilöiden arkeen näytetään uskottavasti. Tässä draamasarjassa nähdään myös ajoittain hulvatonta komiikkaa, kolmoskauden ruohonleikkurivälikohtaus on televisiohistorian merkkipaalu.

Star Trek: The Next Generation (Netflix)

·         The Next Generation on jatkoa legendaariselle 1960-luvun Star Trek scifiklassikolle. Sarja kertoo avaruusalus Enterprisen avaruutta tutkivasta miehistöstä, joka kokee mitä ihmeellisimpiä vaaroja matkansa varrella. Sarja ei kuitenkaan ole pelkkää scifimättöä, vaan sisältää myös sopivassa suhteessa huumoria, juonenkäänteitä ja ihmissuhteita (ja jopa seksiä!). Parasta antia sarjassa ovat mahtavat hahmot ja nasevat vitsit 2000-luvusta. Ei sovi myöskään unohtaa sarjan kulttuurihistoriallista merkittävyyttä.

Yotube-kanavia

AlternateHistoryHub

·         Jo varhaisessa vaiheessa historiatieteisiin perehdyttäessä meille lienee painotettu, ettei jossittelu ja vaihtoehtoisten tapahtumakulkujen pohtiminen oikeastaan kuulu tieteeseemme. Kiehtovaa se kuitenkin aina on, ja juuri tapahtumattoman historian pohdintaan tämä Youtube-kanava erikoistuu. Aiheina muun muassa ”entä jos Romanovit olisivat pysyneetkin vallassa” ja entä jos konfederaatio olisikin voittanut Yhdysvaltain sisällissodan”.

ExtraHistory

·         ExtraHistoryn videosarjat käsittelevät historiallisia merkkihenkilöitä ja tapahtumakulkuja, niin tunnettuja sellaisia kuin vähemmänkin huomiota saaneita. Aiheina esimerkiksi Etelämeren kuplan finanssiskandaali, espanjantaudin aiheuttama influenssapandemia ja Venäjän keisarinna Katariina Suuri.

History Buffs

·         On täysin paikkansa pitävä huomio, ettei historiallisen viihteen todenmukaisuuteen aina kannata luottaa. History Buffs arvostelee viihdyttävästi historiallisia elokuvia ja sarjoja, kiinnittäen huomiota niiden historialliseen paikkansapitävyyteen. Kanavalta löytää myös mainioita katseluvinkkejä, itsekin sain syyn katsoa Amadeus-elokuvan kuudenteen kertaan!

Www-suosituksia

Elonet (https://elonet.finna.fi )

·         Kansallisen audiovisuaalisen instituutin tarjoama tietokanta ja suoratoistopalvelu, josta löytyy satoja vanhoja suomalaisia elokuvia ja tuhansia mainos-. dokumentti- ja lyhytelokuvia ja filmikatkelmia.

Eri museoiden verkkonäyttelyt ja -aineistot (https://opimuseossa.fi/opimuseossa/index.php?k=12322, https://www.teatterimuseo.fi/fi/Verkkonayttelyt, https://museot.fi/vieraile-virtuaalimuseoissa?fbclid=IwAR0P8qCVc74x41rneyjGUFJeeqc9nT2yHJzUfjXZAODtCqNnJG8YzJysWbs )

·         Museot ovat tällä hetkellä kiinni, mutta kulttuuriperinnön äärelle on mahdollista päästä myös virtuaalisesti!

Finna (https://www.finna.fi/ )

·         Finna on varmasti useille tuttu kurssitehtävien parista, mutta sen valtavia kokoelmia selaamalla viettää helposti tunnin jos toisenkin vapaa-ajallakin.

Kulttuuria kotisohville -facebookryhmä (https://www.facebook.com/groups/kulttuuriakotisohville/ )

·         Kulttuuria kotisohville on museokorttipalvelun ylläpitämä ryhmä, jonne ryhmäläiset voivat vinkkailla kulttuurijuttuja. Jos siis tämän kirjoituksen kulttuurintuotokset eivät herättäneet mielenkiintoa, niin siitä vain muilta etsimään viihdyttäytymisideoita.

Joka päivä sama kuva Pekka Poudasta moshpitissä –facebooksivu (https://www.facebook.com/jokapaivapekkapouta/ )

·         Ei vaatine lisäselityksiä.

Tässä siis oli joitain ehdotuksiamme mieltäylentäväksi ajanvietteeksi fyysisen etääntymisen aikakaudella. Tärkeää onkin nyt muistaa osata myös rentoutua vaativan etäopiskelun ja ajoittain väistämättäkin ahdistavan tilanteen keskellä. Ja vaikka some onkin pullollaan erilaisia ”karanteenivinkejä”, aina ei tarvitse jaksaa tehdä yhtään mitään. Loppuun vielä digitaaliset jaxuhalit kaikille, eiköhän tästäkin selvitä.

Terkuin
kulttuurivastaavat Joona ja Laura

Eesti on our mind – eli Kannan ja Kritiikin yhteisekskursio etelänaapuriin

Heipä hei!

Onko reissujalkasi alkanut jo väpättää, etkä millään jaksaisi odottaa lokakuun ulkomaanekskursioon asti? Siinä tapauksessa ei hätää, sillä ongelmaan on olemassa hyvinkin helppo ja nopea ratkaisu. Oletko mahdollisesti kuullut supinaa, jonka mukaan Kritiikki ja Kanta ovat järjestämässä yhteisekskursiota Viroon, ja korvasi ovat olleet höröllä kuolatessasi lisäinformaatiota? Matka nimittäin toteutetaan ja se tehdään pitkän viikonlopun muodossa: liikkeelle lähdetään torstaina 2.4 Helsingin satamasta ja reissu kestää sunnuntaihin 5.4. asti, jolloin olemme back in Turku. Matkalla on tarkoitus vierailla myös Tallinnassa, mutta pääasiassa matka kohdistuu Viron ”henkiseen pääkaupunkiin”, maan kulttuurin ja sivistyksen kehtoon, Tarttoon.

Näin heti alkuun korostan vielä, että tätä kevään ekskursiota EI tule sekoittaa lokakuussa järjestettävään ulkomaanekskursioon, eivätkä ne ole millään tavalla toisiaan poissulkevia. Kritiikki on edelleen lähdössä perinteiseen tapaansa myös syksyllä ulkomaille ja lopullinen äänestys syksyn ekskukohteesta aukeaa ensi viikolla. Koska ekskut eivät poissulje toisiaan, voivat innokkaimmat lähteä halutessaan mukaan vaikka molemmille matkoille. Siksi näen asian kirkkaiden lasien läpi: tänä vuonna tällaista herkkua ei ole tarjolla ainoastaan yhtä kertaa kuten yleensä, vaan peräti KAHTEEN (2) otteeseen! Eikös kuulostakin oivalliselta keinolta viettää alkukevättä? Minusta ainakin. Ilmoittautuminen Viron matkalle on nyt auki ja se kestää perjantaihin 6.3. saakka. Klikkaa siis itsesi mukaan tekstin lopusta löytyvästä linkistä ja pääset tutustumaan etelänaapurimme maankamaraan ja kulttuuriin huikeassa seurassa!

Mutta mainospuheet sikseen ja aletaan jauhaa asiaa. Osa saattaa ihmetellä, että mistä ihmeestä tällaisessa yhteisreissussa on kyse, sillä eihän tällaista ole ennen järjestetty. Koska kyseessä on täysin uusi konsepti ja kaikki uusi on aina hämmentävää, koen tarpeelliseksi avata asiaa enemmän tämän blogikirjoituksen muodossa.

Idean taustalla on vuonna 2019 tapahtunut suuri harppaus Kritiikin ja toimistokämppiksemme Kannan välillä. Järjestöjemme välit ovat hieman turhan pitkään olleet kuivahkot – huonoiksi en niitä kutsuisi, mutta ottaen huomioon, että kun todellakin jaamme keskenämme yhteisen toimistotilan, on yhteyteemme liittynyt paljon käyttämätöntä potentiaalia. Kritiikin ja Kannan välit onneksi kuitenkin lähenivät viime vuonna merkittävästi ja muun muassa perjantaiset yhteispäivystykset ovat olleet hyvä osoitus Rehtoripellonkadun YYA-suhteiden lämpiämisestä. Pidän perjantaipäivystyksiä yhtenä Kritiikin ulkosuhteiden merkittävimmistä saavutuksista viime vuosina ja suosittelenkin ehdottomasti käymään perinteisten tiistai- ja torstaipäivystysten lisäksi myös niissä, vaikka ihmiskeho ei aina perjantaisin sattuneista syistä olekaan ihan siinä täydessä vireessään. Kannattaa kuitenkin myös tuolloin raahautua paikalle, sillä ihmisten ilmoille lähteminen ja sosialisoituminen on empiiristen kokemusten perusteella todettu yhdeksi parhaista keinoista herätä uuteen päivään.

Perjantaipäivystysten myötä olen itsekin oppinut tunnistamaan vähintään kasvoilta monia kantalaisia, mikä on madaltanut merkittävästi kynnystä tehdä yhteistyötä heidän kanssaan. On kieltämättä mukavaa, kun nykyään kampuksella pyöriessä tunnistaa näin useampia tuttuja naamoja, joille moikata kadulla törmätessään. Ja se jos mikä on järjestöyhteistyötä parhaimmillaan. Keskiverto-opiskelijankin näkökulmasta perjantaipäivystysten kaltainen toiminta on parhaita akateemisen verkostoitumisen keinoja ja niinpä ajatus yhteisestä retkestä Viroon oli luonnollinen jatkumo yhteispäivystyksille.

Kunnia ideasta kuuluu pitkälti vuoden 2019 puheenjohtajistoille, jotka loivat konseptille vahvan pohjan, mistä nykyisten hallitusten oli helppoa lähteä ammentamaan ideaa. Toimintasuunnitelmiimme ekskursio oli kirjattu suurin piirtein sanoin ”järjestetään, mikäli hallitusten resurssit riittävät”, mutta kun itse kuulin aiheesta ensimmäistä kertaa, olivat omat fiilikseni luokkaa, että tämähän on toteuttava. Koska miksipäs ei? Pienen budjetin ja suhteellisen pienen vaivan ekskursio etelänaapuriinhan olisi, noh, juuri sitä akateemista yhteistyötä parhaimmillaan. Pitkälti osallistujien omakustanteisesti toteutettavana se ei vie aivan mahdottomasti kummankaan järjestön resursseja ja onnistuessaan reissu saattaisi olla unohtumaton kokemus ja eittämättä jälleen uusi askel läheisempien välien luomisessa toimistokämppiksemme kanssa.

No mutta sitten siihen olennaiseen. Miksi ihmeessä tälle ekskursiolle siis kannattaa lähteä? Syitähän on tietysti monia ja ensimmäinen on se mielestäni kaikkein olennaisin syy lähteä ulkomaanekskursiolle ylipäätään: läheinen ajanvietto muiden kanssaopiskelijoiden kanssa. Eksku nimittäin tarjoaa loistavan mahdollisuuden tutustua läheisemmin paitsi muihin kritiikkiläisiin, tällä kertaa myös suomen kielen opiskelijoihin. Seikkailu kaikille vieraassa kaupungissa lähentää ihmisiä ja muutenkin ulkomaanekskursion kaltaiset tapahtumat, joissa pääsee olemaan keskivertobaaribileitä kauemmin tiiviissä yhteydessä opiskelutovereiden kanssa, ovat mielestäni parhaimpia tilaisuuksia tutustua toisiin ihmisiin ja oppia tuntemaan heidät oikeasti. Tällaisia tilanteita ei hektisessä opiskelijaelämässä valitettavasti tarjoudu kuin hyvin satunnaisesti ja muun muassa siksi syksyn ulkomaanekskursio on ollut itselleni Kritiikin tapahtumavuoden ehdottomia kohokohtia. Noiden matkojen myötä on syntynyt paitsi useita hienoja hetkiä ja kuolemattomia kokemuksia, myös monia mahtavia ihmissuhteita, joiden toivon kantavan vielä opiskelujen jälkeenkin. Kertaakaan en ole noille reissuille lähtemistäni joutunut katumaan ja koska ekskursiohuumaa ei synny kuin harvoin, niin miksipä ei tarttuisi mahdollisuuteen kokea se kahteen kertaa saman vuoden aikana?

Entä sitten itse matkakohde? Koska suomalaisille tulee Virosta usein ensimmäisenä mieleen Tallinnan laiva ja sen yhteydessä toteutettu viinaralli, tuppaa usein unohtumaan, että maassa olisi oikeasti paljon muutakin nähtävää, johon ei sitten koskaan tule tutustuttua. Virolla on pitkä ja monipuolinen historia, johon sisältyy merkittäviä vaikutteita niin ruotsalaisesta, saksalaisesta kuin venäläisestä kulttuuripiiristä ja koska viro on suomen sukulaiskieli, on se luonnollinen kohde myös suomen kielen opiskelijoille. Eri kulttuuripiirien vaikutuksen Viroon havaitsee nopeasti jo ihan vain tekemällä päivän visiitin Tallinnaan, mutta koska Tallinnaan voi lähes kuka vain matkata käytännössä milloin tahansa, päätimme keskittää matkamme Tarttoon.

Tartto on historiallinen kaupunki, jolla on tarjota tutkimisen arvoisia puitteita sekä historian että suomen kielen opiskelijoille. Koska se ei kuitenkaan ole maan pääkaupunki eikä edes suurkaupunki, voi se herkästi jäädä monien tutkan alle seuraavaa lomakohdetta miettiessä. Näenkin Tarton juuri sellaisena matkakohteena, jossa olisi paljon vierailemisen arvoista nähtävää, mutta jota tuskin ainakaan itse tulisin edes harkinneeksi. Kritiikin syksyn ulkomaanekskursion äänestys taas on perinteisesti eurooppalaisten suurkaupunkien pelikenttää, joten epäilen Tarton mahdollisuuksia menestyä siinä, vaikka uskon että monia kritiikkiläisiä voisi hyvinkin kiinnostaa matkata etelänaapurin kulttuuripesään. Siksi Tartto on optimaalinen kohde juuri tällaiselle hieman lyhyemmälle ja pienimuotoisemmalle, kahden toimintatavoiltaan eroavan järjestön ekskursiolle. Eli mikäli Euroopan suurkaupungit eivät herätä suurta innostusta matkakohteina, mutta haluat kuitenkin lähteä reissuun opiskelijaporukassa, nyt on mahdollisuus siihen.

Kuten sanottua, Tartto on Viron kulttuurin kehto, joten nähtävää ja koettavaa kaupungissa varmasti on. Osoituksena käy oheinen kuva kaupungin historiallisesta keskustasta. Tartto on lisäksi perinteinen opiskelukaupunki ja vuonna 1632 perustettu yliopisto paitsi Viron vanhin ja merkittävin, myös yksi Ruotsin valtakunnan (kyllä, luitte ihan oikein) vanhimpia yliopistoja. Kahdeksan vuotta Turun Akatemiaa vanhempi yliopisto on siis jo itsessään näkemisen arvoinen. Siksi olisi erittäin hienoa, mikäli onnistumme saamaan yhteyden paikallisiin opiskelijoihin esimerkiksi kampuskierroksen merkeissä. Mahdollisuutta tällaiselle selvitellään, mutta sen toteutuminen ei ole vielä satavarmaa.

Koska en kuitenkaan ole ammatiltani matkaopas, en lähde sen enempää erittelemään Tarton hienouksia ja nähtävyyksiä. Löydätte aivan varmasti Googlen avulla samat tiedot kuin minä, ja tästäkin teemme vielä tietopakettia ekskun lähestyessä. Niinpä referoin Kannan emeritus-puheenjohtajaa ja ekskuidean isää Attea: ”Tartto on monella tapaa niin kuin Turku”. Mikäli siis koet palavaa halua kokea etelänaapurin version rakkaasta kotikaupungistamme, liity mukaan.

Mitä tällainen reissu sitten tulee sisältämään? No, luonnollisesti ainakin timanttista ajanviettoa muiden kanssaopiskelijoiden kanssa, mutta matkapäiville on tarkoitus järjestää myös muuta oheisohjelmaa. Järjestämme museokierrokset torstaina Tallinnan valokuvataiteenkeskus Fotografiskaan sekä perjantaina Viron kansallismuseoon. Tarjolla on lukuisia mielenkiintoisia näyttelyitä, joita on mahdollista saada myös suomen kielellä. Museokierroksille lähteminen on tietysti vapaaehtoista, mutta niiden varausta varten tarvitsemme ennakkoilmoittautumisen, jotta saamme kierrokset varattua. Lisäksi, kuten jo mainitsin, pyrimme saamaan kontaktin paikallisiin historian ja/tai suomen kielen opiskelijoihin, joiden kanssa vietämme mahdollisesti iltaa. Tarkoitus on luonnollisesti jättää ekskuilijoille myös vapaa-aikaa, jonka voi käyttää kaupungilla samoiluun ja kaikkeen muuhun hullutteluun. Ekskursion peruskonsepti onkin lopulta aika samankaltainen kuin perinteisellä ulkomaanekskursiolla, mutta nyt se vain toteutetaan kahden järjestön voimin.

Käytännön järjestelyistä on oleellista mainita sen verran, että matka toteutetaan käytännössä omakustanteisesti. Järjestöjen puolesta varaamme ainoastaan laivamatkat Tallinnan ja Helsingin välillä (niinpä matkalle ilmoittautuminen on sitovaa), mutta Tallinnan ja Tarton välisen juna- tai bussivälin matkaaminen on jokaisen omalla vastuulla. Samoin majoitus tulee jokaisen itse varata, joten mikäli matkalle lähteminen houkuttelee, kannattaa majoitusten sekä huonetoverien kartoittaminen aloittaa oikeastaan saman tien. Mikäli matkan arvioidut kokonaiskustannukset kiinnostavat, niin sanoisin, että kokonaisbudjetiksi kannattaa varata sellaisen suunnilleen 200 euron verran (laivamatkat sisältyvät tähän kustannusarvioon). Mistään maailmanympärysmatkasta ei siis rahallisesti ole kyse, majoitukset Tartossa ovat edullisesta päästä ja Virossa kulutustuotteiden yleinen hintatasohan on tunnetusti suomalaista matalampi. Korostan kuitenkin, että tuo 200 euroa on vain hinta-arvio ja että lopulliset kustannukset riippuvat hyvin pitkälti jokaisen omasta kulutustasosta.

Muun muassa bussi- ja junamatkoihin liittyvistä käytännön asioista seuraa vielä lisäinfoa seuraavien viikkojen aikana, joten kannattaa seurata tiedotusta ekskursion omassa Facebook-tapahtumassa, sähköpostissa sekä kaikissa Kritiikin (ja Kannan) somekanavissa. Ja mikäli teillä ylipäätään herää reissun käytännön järjestelyihin liittyviä kysymyksiä, älkää epäröikö olla asian tiimoilta yhteydessä minuun, ekskursiovastaava Pauli Rossiin tai muihin Kritiikin hallituslaisiin! Myös kantalaisilta on suotavaa kysellä asiasta.

Ja kun olemme päässeet loppuun, niin pitää tietysti nostaa esiin vielä yksi suhteellisen merkittävä yksityiskohta. Se Viron hintataso kun tosiaan on tietyissä asioissa suomalaista matalampi. Vappuun on nimittäin tuolloin huhtikuun alussa jäljellä ainoastaan vaivaiset neljä viikkoa!

Innostuitko matkasta? Laita siis nimesi lomakkeeseen ja liity joukkoomme ratkiriemukkaaseen! Ilmoittautuminen on nyt auki. Linkki siihen on tässä:

https://forms.gle/nV3hqTzmLMuhuJsP9

Artikkelin on kirjoittanut Kritiikin puheenjohtaja Oskar Latonen