Uusi vuosi ja uudet kujeet! Alkaa ehkä olla jo vähän myöhäistä sanoa noin, mutta sanon silti, koska tämä vuoden 2019 ensimmäinen blogikirjoitus käsittelee Kritiikin toiminnassa jotakin hennon uudenkarheaa; helmikuun 8. päivä aloitamme lämminhenkisen toimistonaapurimme Kanta ry:n kanssa yhteiset toimistopäivystykset! Ennen kuin avaat kalenterisi ja ihmettelet, mikä viikonpäivä edellä ilmaistu päivä on, kerron sen sinulle. Se on Robinson Crusoen seikkailustakin tuttu perjantai! Tämän tekstin idea on kertoa perjantaipäivystysten tarkoituksesta ja siitä, miten päädyimme järjestämään tällaisia päivystyksiä.
Kritiikin päivystystunnelmia toimistolla
Ajatus lähti liikkeelle viime syksynä. Siis ajatus perjantaipäivystyksistä, ei oma ajatuksenjuoksu, vaikka se kirjoittajalla sakkaakin melko usein. Kävelin eräänä päivänä toisen krtitiikkiläisen kanssa kadulla ja hän valitteli sitä, että toimistolla ei ole mitään ohjelmaa perjantaisin. Totesin itse harmittelevani samaa, mutta keskustelu ei varsinaisesti johtanut mihinkään. Myöhemmin eräänä perjantaiaamuna pohdin, että olisipa kiva päästä toimistolle valittamaan kylmästä lattiasta, puhumaan täysin turhanpäiväisyyksiä sekä hörppimään pari kupillista höyryävän kuumaa kahvia. Toimiston avaimet omaavana hallituslaisena olin jo miltei kiireen vilkkaa lähdössä toimistolle, kunnes tajusin säkenöivän ja maailmanjärjestystä järisyttävän ideani vääjäämättömän lopun. Eihän siellä toimistolla olisi, todennäköisesti, muita kuin minä. Olisinhan voinut mennä sinne yksikseni höpöttelemään ja pakenemaan erinäisiä vastuitani, mutta koin ajatuksen hieman hölmöksi. Niinpä pettyneenä jäin kotiin makaamaan, mutta ajatus jäi kytemään kekäleen tavoin takaraivooni. Voisiko Kritiikki järjestää päivystyksiä perjantaisin? Mitähän Kanta siihen sanoisi? Kehtaisiko Kritiikki varastaa yhden ylimääräisen päivän toimistopäivystyksilleen? Jäin pohtimaan asiaa, kunnes keksin tarjota kompromissia Kannalle: pidetään perjantaisin yhteisiä päivystyksiä, joihin molempien järjestöjen jäsenet ovat tervetulleita! Ja siitähän se ajatus sitten lähti.
Asia vaati vielä keskustelua monen kritiikkiläisen kanssa, jotka useat itsekin olivat pohtineen samaa; Kannan kanssa voisi todellakin järjestää yhteispäivystyksiä. Huomattuani, että tällaiselle toiminnalle oli suuri kysyntä Kritiikissä, päätin ottaa yhteyttä silloiseen tulevaan Kannan puheenjohtajaan, Atteen, yhteyttä. Hän innostui aiheesta erittäin paljon, mitä toisaalta odotin, sillä olimme keskustelleet siitä, että Kritiikin ja Kannan pitäisi järjestää enemmän yhteistoimintaa. Päivystys on erinomainen matalan kynnyksen tapahtuma, joita Kritiikki järjestääkin jo tiistaisin ja torstaisin. Ideana on saapua Kritiikin toimistolle vaihtamaan kuulumisiaan muiden kritiikkiläisten kanssa ja juomaan kahvia, teetä tai vaikkapa vettä. Päivystysten tunnelma kun on rento, sopii se täydellisesti tiivistämään suhteita Kritiikin ja Kannan välillä.
Yhteispäivystysten idea on hyödyntää toimistoa tilana myös perjantaisin. On melko sääli, että usein toimisto on tyhjillään tuolloin, eli silloin, kun ihmisillä ei suuremmalla todennäköisyydellä ole luentoja tai muuta liian tärkeää toimintaa. Yhteispäivystyksistä ovat vuoroviikoin vastuussa molemmat järjestöt. Käytännössä kyse on lähinnä sitä, että kummasta järjestöstä saapuu päivystäjä paikalle ja takaa ihmisten viihtyvyyden mm. kahvinkeittimen korvia hivelevän suloisella porinalla. Ensimmäisestä päivystyksestä vastaa Kritiikki! Henkilökohtaisesti on jopa kunnia, että Kritiikki saa aloittaa tämän ylvään perinteen, jonka toivon kantavan hedelmää ja täyttävän suurimmankin kuvitellun runsaudensarven ääriään myöten täyteen. Ja miksi se ei kantaisi, onhan meillä kaksi melko isoa järjestöä, joiden kahvihammasta varmasti kolottaa perjantaisinkin siihen malliin, että päässä ihan tärisee! Perjantaipäivystykset ovat myös erinomainen tapa päästä pakenemaan torstain jäljiltä jäänyttä tyhjän olon tunnetta sisimmissään.
Mielestäni yhteispäivystykset ovat erinomainen keino Kritiikille ja Kannalle luoda tiiviimmät suhteet toisiinsa. Tarkoittaako tämä sitä, että meidän kahdenkeskeisissä väleissämme olisi parannettavaa? Kehtaisin väittää, että on. Lukuisista yhteisistä toimistoetkoista ynnä muista yhteentörmäyksistä huolimatta tunnen harvan kantalaisen oikeasti hyvin. Tämä on mielestäni jopa häpeällistä, sillä jaammehan saman toimiston keskenämme. Se ei tietenkään tarkoita, että meidän pitäisi jostakin periaatteellisesta syystä olla ylimpiä ystäviä, jotka jakavat toisilleen koko elämänsä, mutta voisimme olla läheisempiäkin toisillemme. Nykyisellään tilanne tuntuu henkilökohtaisten empiiristen tutkimusteni kautta siltä, että koemme toistemme läsnäolon kiusallisena. Hyvä esimerkki tästä on Neighbours from Hell –tapahtuma, jossa toimistonaapurit Elsaa ja P-klubia myöten bilettävät Yo-talo B:n käytävillä ja toistensa toimistoilla. Kritiikin ja Kannan toimistolla meininki ylittää helposti kyseisessä tapahtumassa sellaisen kuppikuntaisuuden rajan, että hieman yököttää. Väliemme ei todellakaan tarvitsisi olla näin kiusalliset. Suunta on ollut jo parin vuoden ajan parempaan päin, mutta voisimme pitää kurssin samana. Berliinin muuri osoitti jo, ettei betonilla (Kritiikin ja Kannan tapauksessa hyvin kuvitteellisella betonilla) ratkaista ongelmia. Toivon siis hartaasti, että yhteispäivystykset tekisivät kantalaisten ja kritiikkiläisten kanssakäymisestä luonnollisempaa.
Toivon tämän tekstin myötä mahdollisimman monen kritiikkiläisen saaneen käsityksen siitä, mikä perjantaipäivystysten idea on. Tämä teksti oli myös hyvä tapa aloittaa Kritiikin blogi vuodelle 2019, sillä sen avulla voidaan viestiä tuoreista asioista. Päivystysten alkuperäinen idea oli tarjota kritiikkiläisille tapahtumaa toimistolla myös perjantaisin, mutta idea soveltuikin mitä mainioimmin luomaan Kritiikistä ja Kannasta toisilleen läheisempiä järjestöjä. Toivotan kaikki kritiikkiläiset, ja tietysti kantalaiset, lämpimästi tervetulleiksi toimistolle nauttimaan ensimmäisen yhteispäivystyksen annista 8.2.2019 klo 12.00-14.00! Ja tietenkin saavutte näihin päivystyksiin jatkossakin!