Tänään, marraskuun ensimmäisenä päivänä, vietetään Kritiikin perinteistä Mustien viittojen yötä. Kyseisessä tapahtumassa fuksit vannovat viittavalan ja saavat viitat harteillensa. He pääsevät myös ensimmäistä kertaa viittakulkueessa Porthanin patsaan edustalle, missä itse viitoitus tapahtuu. Jos fuksit eksyvät tätä tekstiä lukemaan ja vanhemmille kritiikkiläisille muistin virkistyksenä: kulkue ei katkea tietä ylittäessä Tuomiokirkon edustalla!
Tämän tekstin tarkoituksena on selventää lyhyesti, mistä Kritiikin käyttämät symbolit ovat peräisin ja mitä ne itsessään symboloivat. Olen saanut itse useita kertoja kysymyksiä kyseisistä logoistamme. Viittojen historian osaan kertoa vaikka takaperin, mutta hieman kiusallinen ”ööö” on lipsahtanut suusta, jos keskustelu on siirtynyt logoihimme. Päätin siis ottaa asiasta selvää! Tähän kirjoitukseen olen käyttänyt lähteenä Jan Heleniuksen kirjoitusta ”Haukan ja silmän alla – Kritiikin käyttämä symboliikka”, joka löytyy Kritiikin 55-vuotisjuhlajulkaisusta.
Bongasimme Lissabonista tuttuja symboleja! Kuvat: Elisa Pirinen
Kritiikin symbolit ovat siis Horuksen haukka ja silmä. Haukka on painettu viittoihin ja silmän puolestaan voi bongata Kritiikin haalarimerkistä. Kyseiset tunnukset tulevat Egyptin mytologiasta vuosituhansien takaa. Haukkapäinen Horus on taivaanjumala ja muinaiset Egyptin kuninkaat ovat pitäneet sitä suojelusjumalanaan. Horus seisoo kuuden papyrusrullan päällä ja sen voi tulkita 6000 orjaksi, jotka kuningas otti valloitetuilta mailta tai vaihtoehtoisesti symboloivan hedelmällistä suomaastoa ja vihreää väriä. Horuksen vasen silmä puolestaan oli tapana jakaa kuuteen osaan, jotka edustivat näköä, kuuloa, kosketusta, makua, hajua ja ajattelua. Erilaisten käännekohtien kautta silmä edustaa myös suojelusta, hyvää terveyttä ja valtaa.
Helenius analysoi tekstissään, että haukka ja silmä sopivat hyvin Kritiikin logoiksi. Ne edustavat edellä kertomiani asioita, mutta kaikista eniten historian oppiaineiden yhdistymistä saman ainejärjestön alle muinaisen Egyptin yhdistymisen tapaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että ei ole olemassa yhtä oikeaa tulkintaa Horuksesta ja Horuksen silmästä. Heleniusta lainaten: ”Oleellista on muistaa, että jokainen kritiikkiläinen voi valaa haluamansa tunnelatauksen symboleihin. Mitään yhtä oikeaa tapaa suhtautua niihin, tai ammentaa niistä energiaa, ei onneksi ole.”
Nähdään Mustien viittojen yössä!
Kirjoittaja on Kritiikin juhla- ja tapahtumavastaava Elisa Pirinen
Ps. Kritiikin 55-vuotisjuhlajulkaisun voi käydä lukemassa toimistolla. Itse viittojen historiasta voi lukaista HOL:n blogista, jonne pääset tästä linkistä.