Jyräilyä järjestöissä

Kirjoittaja Nestori Liminka tykkää kissoista. Hän oli Kritiikki ry:n hallituksessa vuonna 2015 kulttuuri- ja koulutuspolitiikkavastaavana ja vuonna 2016 tapahtumavastaavana. Lisäksi hän on TYYn edustajiston Vihreän ryhmän vararyhmäpuheenjohtaja ja Humanitas ry:n varapuheenjohtaja vuonna 2018. Päälle monta muuta sivuprojektia.
___________________________________________________________

Suomalaiseen yhteiskuntaan vahvasti juurtunut järjestötoiminta on vuosikymmenten aikana valunut luontevasti valtakunnan yliopistoihin, joissa innokkaan energiset ja luovat opiskelijat ovat tehneet siitä kanavan oman edunvalvontansa ja hyvinvointinsa edistämiseksi. Oma järjestötoimintaurani Turun yliopistossa alkoi jo vuoden 2014 syksyllä, kun lähdin fuksina Kritiikin hallitukseen kulttuuri- ja koulutuspolitiikkavastaavaksi. Nyt kun olen tehnyt järjestötoimintaa melkein neljä vuotta putkeen, kehtaan käyttää itsestäni termiä järjestöjyrä (kokenut järjestötoimija). Siksi päätin kirjoittaa tämän blogitekstin, innostaakseni muita kritiikkiläisiä (ja miksei muitakin tätä tekstiä lukevia) syväsukeltamaan järjestötoiminnan ihmeelliseen maailmaan. Muistakaa, järjestöjen syyskokoukset lähestyvät kovaa vauhtia tähän aikaan kalenterivuodesta, joten nyt jos koskaan on hyvä aika avata mielensä järjestötoiminnan upealle mahdollisuudelle omassa elämässään.


Erinomaisia opuksia järjestötoimintaan tutustumiseen.

Kritiikkiläisillä on pitkät ja mahtavat perinteet järjestötoiminnasta historian opiskelijoiden toiminnan pyörittämisen kautta. Kritiikkiläiset ovat kunnostautuneet järjestötoiminnassa myös oman ainejärjestön ulkopuolella. Kritiikkiläisiä on nähty vuosikymmenten varrella niin Humanitas ry:ssä, ISHA-Turussa, Holin hallituksessa ja lukuisissa muissa järjestöissä. Monet järjestöaktiivit ovat päätyneet myös TYYn edustajistoon ja hallitukseen asti järjestötoiminnan innoittamina. Kritiikkiläiset ovat olleet vuosien varrella huolehtimassa koko humanistisen tiedekunnan ja yliopiston edunvalvonnasta toimimalla opiskelijaedustajina (hallopedeina) eri toimikunnissa ja työryhmissä.

Monet tuttavani ovat mukana vapaa-ajantoimintaan keskittyneessä järjestötoiminnassa. Tämä ei ole yhtä kuivakkaa, kuin mitä oma järjestösuuntaukseni, eli koulutuspoliittinen toiminta ja edunvalvonta, saattavat ajoittain olla. Turun ylioppilasteatteri, turkulainen humanistispeksi, Sohon Torwet, Kinokopla, lukuisat yliopiston osakunnat ja monet muut järjestöt ovat päässeet kokemaan kritiikkiläisten aktiivien ihanan kosketuksen toiminnassaan.

Järjestötoiminnassa pääsee mielekkään tekemisen lisäksi tutustumaan uusiin, mahtaviin ihmisiin, monesti myös oman tutun ainejärjestöyhteisönsä ulkopuolelta. Kuivakkaan suoritushakuisesti tätä voisi kutsua myös mainioksi tavaksi verkostoitua. TYYn yli 140:stä alayhdistyksestä löytyy varmasti jokaiselle jokin yhteisö ja samanhenkisiä ihmisiä, opiskelipa mitä oppiainetta tahansa. Ohessa lista kaikista TYYn alayhdistyksistä, menkää selaamaan sitä ja ihmettelemään sen tarjoamaa monimuotoista harrastus- ja muuta toimintaa.

Paras tapa selvittää, minkälaista hauskaa puuhaa järjestötoiminta pitää sisällään, on lähteä rohkeasti mukaan eri järjestöihin ja toimikuntiin. Tämän polveilevan tekstin päätarkoituksena voisi pitää kehotusta olemaan mahdollisimman aktiivinen yliopiston eri yhteisöissä. Luentojen ja esseiden kirjoittamisen välissä on aikaa pyöriä eri järjestöissä ja porukoissa tehden monia asioita, olipa kyseessä sitten bilettäminen, edunvalvonta tai molemmat.

Opiskelijajärjestötoiminta on hauskaa monella eri tavalla, mutta kannattaa pitää mielessä, että vastuutehtävät tuovat mukanaan nimensä mukaisesti vastuuta ja valtaa. Iso osa järjestöpuuhien tuottamasta hyvästä olosta kumpuaa siitä, että jokainen järjestötehtävistä vastuussa oleva henkilö hoitaa omat hommansa ajoissa ja huolella. Pitkien, kiireisten päivien onnistunut sykkiminen on hyvää vastapainoa järjestötoiminnan kevyemmille tehtäville ja tuottaa järjestötoimijoille tehokkaan fiiliksen, sekä hienoa toimintaa yhdistyksille ja yhteisöille. Tähän perään mainitsen, että kannattaa myös pitää mielessä järjestötoiminnan kultainen sääntö: kaikesta omasta innokkuudesta huolimatta ei kannata haalia itselleen liikaa hommia.

Järjestötoiminnassa mukana oleminen on mielestäni erinomainen tapa käyttää opiskelun ulkopuolista aikaansa ja tehdä erittäin mielekkäitä asioita. Nyt kannattaa siis alkaa ottamaan selvää, mitkä järjestöt olisivat sellaisia, joiden toimintaan voisit lähteä mukaan parantamaan maailmaa.

PS. Humanistisessa tiedekunnassa opiskelijajärjestötoiminnasta voi saada 5-10 opintopistettä, lisätietoja oheisen linkin takana.

PPS. Kritiikissä on kirjoitettu tasaisesti järjestötoiminnasta ja Kritiikistä. Lukusuosituksia ovat muun muassa Tommi Pirasen teksti Miksi Kritiikki on Kritiikki ja Ilkka Hemmilän kirjoitus Kritiikkiläinen yli ajan, jotka molemmat löytyvät Kritiikki ry:n 60-vuotisvuosijuhlajulkaisun (Kritiikki ry, 2018) kansien välistä. Liisa Ansalan väitöskirja ”Niin monta rautaa tulessa”: aktiivinen kansalaisuus järjestöaktiivien yliopisto-opiskelijoiden kertomana. (Lapin yliopisto, 2017) antaa akateemisen tutkimuksen näkökulmaa opiskelijoiden järjestötoimintaan. Nimimerkki Kullervon analyysejä koulutuspolitiikasta ja opiskelija-aktiivisuudesta löytyy mm. Kritiikki-lehden numeroista 3/2015 ja 4/2015.

Haukka ja Horuksen silmä

Tänään, marraskuun ensimmäisenä päivänä, vietetään Kritiikin perinteistä Mustien viittojen yötä. Kyseisessä tapahtumassa fuksit vannovat viittavalan ja saavat viitat harteillensa. He pääsevät myös ensimmäistä kertaa viittakulkueessa Porthanin patsaan edustalle, missä itse viitoitus tapahtuu. Jos fuksit eksyvät tätä tekstiä lukemaan ja vanhemmille kritiikkiläisille muistin virkistyksenä: kulkue ei katkea tietä ylittäessä Tuomiokirkon edustalla!

Tämän tekstin tarkoituksena on selventää lyhyesti, mistä Kritiikin käyttämät symbolit ovat peräisin ja mitä ne itsessään symboloivat. Olen saanut itse useita kertoja kysymyksiä kyseisistä logoistamme. Viittojen historian osaan kertoa vaikka takaperin, mutta hieman kiusallinen ”ööö” on lipsahtanut suusta, jos keskustelu on siirtynyt logoihimme. Päätin siis ottaa asiasta selvää! Tähän kirjoitukseen olen käyttänyt lähteenä Jan Heleniuksen kirjoitusta ”Haukan ja silmän alla – Kritiikin käyttämä symboliikka”, joka löytyy Kritiikin 55-vuotisjuhlajulkaisusta.

Bongasimme Lissabonista tuttuja symboleja! Kuvat: Elisa Pirinen

Kritiikin symbolit ovat siis Horuksen haukka ja silmä. Haukka on painettu viittoihin ja silmän puolestaan voi bongata Kritiikin haalarimerkistä. Kyseiset tunnukset tulevat Egyptin mytologiasta vuosituhansien takaa. Haukkapäinen Horus on taivaanjumala ja muinaiset Egyptin kuninkaat ovat pitäneet sitä suojelusjumalanaan. Horus seisoo kuuden papyrusrullan päällä ja sen voi tulkita 6000 orjaksi, jotka kuningas otti valloitetuilta mailta tai vaihtoehtoisesti symboloivan hedelmällistä suomaastoa ja vihreää väriä. Horuksen vasen silmä puolestaan oli tapana jakaa kuuteen osaan, jotka edustivat näköä, kuuloa, kosketusta, makua, hajua ja ajattelua. Erilaisten käännekohtien kautta silmä edustaa myös suojelusta, hyvää terveyttä ja valtaa.

Helenius analysoi tekstissään, että haukka ja silmä sopivat hyvin Kritiikin logoiksi. Ne edustavat edellä kertomiani asioita, mutta kaikista eniten historian oppiaineiden yhdistymistä saman ainejärjestön alle muinaisen Egyptin yhdistymisen tapaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että ei ole olemassa yhtä oikeaa tulkintaa Horuksesta ja Horuksen silmästä. Heleniusta lainaten: ”Oleellista on muistaa, että jokainen kritiikkiläinen voi valaa haluamansa tunnelatauksen symboleihin. Mitään yhtä oikeaa tapaa suhtautua niihin, tai ammentaa niistä energiaa, ei onneksi ole.” 

Nähdään Mustien viittojen yössä!

 

Kirjoittaja on Kritiikin juhla- ja tapahtumavastaava Elisa Pirinen

Ps. Kritiikin 55-vuotisjuhlajulkaisun voi käydä lukemassa toimistolla. Itse viittojen historiasta voi lukaista HOL:n blogista, jonne pääset tästä linkistä.