Tervetuloa Kritiikkiin, fuksi

Tänään on monen opiskelijan ensimmäinen päivä yliopistossa. Ehkäpä joku teistä lukee juuri tätä blogikirjoitusta, joten onneksi olkoon ja tervetuloa mukaan! Minun ensimmäisestä päivästäni on kulunut jo tovi, mutta ainakin luulen vielä muistavani miten kutkuttavan jännittävältä kaikki tuntui ensimmäisten viikkojen aikana. Erityisen hyvin muistan, kuinka tuutorini kannusti minua tulemaan illalla Kouluun tutustumisiltaan. Minä, joka en Turkua vielä tuntenut, ajattelin, että ”kouluun” on tietenkin yhtä kuin yliopistolle. Mutta yliopisto ei ole koulu, ja sen oppi hämmentynyt fuksi-minäkin, kun tuutorini lopulta lempeästi opasti minut yliopistolta keskustan Panimoravintola Kouluun. Tämän tarinan opetus kannattaa uusien opiskelijoiden painaa mieleen ensi viikolla koittavaa kaupunkikierrosta ja Koulun tutustumisiltaa ajatellen. Onneksi minäkin olen fuksiviikon jälkeen löytänyt Kouluun ihan kiitettävän hyvin!

Opintojen aloittamisessa kummastuttavat jo pelkästään yliopiston toimintakulttuuri ja tärkeähkö puhetapa, eli tutummin akateeminen slangi. Kun siihen päälle lisätään usein kokonaan uuden kotikaupungin haltuun ottaminen, niin eipä ole ihme, miksi uuden opiskelijan olo voi aluksi olla ylivoimainen. Huolet ovat kuitenkin turhia, sillä uusi opiskelija ei ole yksin: opiskelupaikan bonuksena tulee oikeus liittyä (puolueellisen arvioni mukaan) yliopiston parhaaseen ainejärjestöön, Kritiikkiin! Syksyllä on luvassa monenlaista mukavaa tekemistä, jonka lomassa tutustua uusiin ihmisiin ja saada vertaistukea fuksisyksyyn. Seuraavaksi luvassa muutamia poimintoja syksyn tapahtumatarjonnasta, mutta kaikki tällä hetkellä varmistuneet tapahtumat löytyvät myös Kritiikin kotisivuilta.

Jo ensi viikonloppuna (pe 31.8.- su 2.9.) lähdemme nauttimaan luonnosta ja rennosta yhdessäolosta Aurinkolahdelle. Mökkiviikonloppu on yksi Kritiikin rakastetuimmista tapahtumista, joten kannattaa rohkeasti lähteä mukaan, vaikka ensiajatukselta reissu tuntuisikin jännittävältä. Syyskuussa uudet opiskelijat pääsevät opettelemaan sitsilauluja, sillä fuksisitsejä vietetään torstaina 27.9. Q-talolla.  Myös loka- ja marraskuussa sitsataan, joten tanssijalan vipatusta opintojen vastapainoksi tulee tänä syksynä riittämään! Pikkujoulukausi rykäistään kunnolla käyntiin Itämeren aalloilla 7.-8.11. järjestettävän kolmannen Kritiikki-risteilyn merkeissä.  Marraskuun puoliväliin sijoittuu myös Historian Opiskelijain Liiton seminaari, jonne kritiikkiläisten on syytä saapua runsaslukuisesti a) laadukkaan seminaarin innostamina b) näyttämään Tampereen historian opiskelijoille kaapin paikan ja noutamaan vuosijuhlilla meiltä anastetun toimiston sisustusesineen takaisin! (Juhla)vuoden päättää vielä perinteiset ja tunnelmalliset pikkujoulut, joita juhlitaan 29.11. T-talolla.

Jos joku fuksi selvisi tänne saakka, niin ethän säikähdä: kaikki nämä kummalliset nimet ja tapahtumat muuttuvat vielä selkokieleksi syksyn kuluessa! Kritiikin tunnusvaate viitta on varmasti jo ensimmäisenä päivänä tullut tutuksi tuutoreiden hartevilla. Ensijärkytyksen jälkeen viitta alkaa yleensä houkuttamaan myös haalarinhimoisia fukseja, joten seuraavat päivämäärät kannattaakin laittaa heti ylös. Uusien opiskelijoiden viittoja ommellaan nimittäin 5.-7.10. viittatalkoissa ja Mustien viittojen yönä 1.11. myös uusimmat kritiikkiläiset saavat tämän pyhän vaatteen kannettavakseen. Sitä odotellessa on hyvä opiskella viitan käyttämisen etikettiä osallistumalla runsaasti Kritiikin tapahtumiin ja seuraamalla vanhempien viittaihmisten toimintaa.

Kaiken edellä mainitun lisäksi arkiset ja säännöllisemmät tapahtumat jatkavat pyörimistä tuttuun tapaan. Joka tiistai ja torstai klo 12–14 kahvitellaan (ilmaiseksi!) Kritiikin toimistolla Ylioppilastalo B:ssä, paitsi jokaisen kuukauden viimeisenä tiistaina, jolloin sumpit ja opiskelijat kohtaavat toimiston sijaan historia-aineiden henkilökunnan päämajassa eli Historicumissa. Kiitosta kerännyt liikuntavuoro jatkuu samassa paikassa, mutta aika on vaihtunut perjantai-iltapäivään. Jos jalat eivät ole torstain tanssimisesta kovin kipeät, niin liikuntavuorolle kannattaa tulla hikoilemaan arkiset kiireet pois ennen viikonlopun viettoon kirmaamista.

Näihin tapahtumiin ja yleisesti Kritiikin toimintaan toivotan lämpimästi tervetulleeksi erityisesti kaikki uudet opiskelijat, mutta tietenkin myös muut uudet ja vanhat tutut. Nähdään tapahtumissa!

Kirjoittaja on Kritiikin puheenjohtaja Veera Semi, joka odottaa syksyltä erityisesti bingoon osallistumista Kritiikki-risteilyllä.

Ps. Muistathan, että Kritiikin tapahtumat kätevänä listauksena löydät Kritiikin kotisivuilta, joita kannattaa seurata aktiivisesti.

Historian Opiskelijain Liiton kevätseminaari Jyvääskylässä

Tässä kirjoittelee Maisa Arvonen, Kritiikin fuksi vuosimallia 2017. Osallistuin tänä keväänä kavereideni kanssa ensimmäiseen HOL-seminaariini, jonka teemana oli kieltolaki. Seminaari pidettiin Jyväskylässä 16.-17.3. Holkki-lehden artikkelissa ”How to survive Jyväskylä” oli ohjeistuksena että kaupungin nimi lausutaan paikallisittain Jyvääskylä, joten blogitekstin otsikossa ei suinkaan ole kirjoitusvirhettä.

Mikä siis sai minut ja meidät lähtemään kohti tätä kaupunkia? Mukanani reissuun lähti minun pienellä autollani kiitämään Johannes Jawada, Aleksi Jaakkola, Ilari Lohtaja sekä Anna Rusi. Muut, minä mukaan lukien, eivät olleet koskaan käyneet Jyväskylässä, paitsi Aleks, joka on kyseisestä kaupungista kotoisin. Ajattelimme, että olisi hauska lähteä matkaan kohti tuntematonta kun on joku mukana, joka osaa kaupungin läpikotaisin. Seminaarin teema kieltolaki vaikutti myös mielenkiintoiselta, sekä tietysti osallistuminen kieltolakisitseille toimi motivaationa. Seminaarin majoitus Omena-hotellissa tuli myös edulliseksi, hintaa kahdelle yölle tuli noin 40 euroa henkilöä kohti. Tässä oli oiva tilaisuus päästä tutustumaan uuteen kaupunkiin, muihin historianopiskelijoihin sekä päästä juhlimaan, joten tokihan tilaisuuteen oli tartuttava.

Saavuimme Jyväskylään minun autollani mukavissa tunnelmissa perjantaina. Takapenkillä olijat ottivat jo matkalla ilon irti kieltolain päättymisestä nauttimalla oluesta. Perjantaina illalla vietimme aikaa hotellihuoneessa ja valmistauduimme lauantain kello 10 alkavaan seminaariin. Seminaarissa oli kolme puhujaa, aiheet käsittelivät muun muassa julkista juopottelua, rähinäviinaa, kirkkokänniä sekä juopottelua kieltolain aikana seminaareissa. Seminaarissa oli tarjolla kahvia ja pientä syötävää ja nautimme opiskelijalounaan kampusalueen ruokalassa. Seminaarin loputtua lähdimme takaisin hotellille valmistautumaan illan sitseihin, joiden teema oli siis kieltolaki, ja sitseillä pullon tuli olla piilossa tai ei hyvää seurannut. Sitsien ruokaan kuului kokonainen pizza, joka on ilmeisesti jyväskyläläinen perinneruoka. Sitsien jatkopaikkana toimi yökerho nimeltä Freetime ja jatkoilta palasin hotellille haettuani paikalliselta ruokapaikalta taksarin, eli jyväskylää osaamattomille makkaraperunat. Sunnuntaina keräsimme itsemme ja lähdimme sitten haikeina hyvän viikonlopun jälkeen kohti rakasta Turkua. Ennen lähtöämme käväisimme paikallisessa näköalatornissa, josta näki koko kaupungin.

Miksi siis kannattaa lähteä? Uuteen kaupunkiin tutustuminen oli miellyttävää sekä muiden historian opiskelijoiden tapaaminen. Sitsikulttuuri on muualla aivan erilaista kuin meillä täällä Kritiikissä. Päähän jäi myös historiaa loistavien luennoitsijoiden ansiosta. Reissun hintakaan ei päätä huimannut. HOL-seminaari on loistava tapa tavata uusia ihmisiä ja oppia uusia asioita. Lähden varmasti syysseminaariin Tampereelle.

Kritiikin fuksiporukka Jyvääskylässä

Maria Syväniemi, luoja vuosijuhlien visuaalisen ilmeen takana

Maria Syväniemi, Suomen historian viidennen vuoden opiskelija, sai syksyn aikana Kritiikin 60-vuotisjuhlien toimikunnalta toimeksiannon: häntä pyydettiin ideoimaan kevään suuriin juhliin visuaalinen ilme. Marialta toivottiin sekä uutta profiilikuvaa Kritiikin sosiaaliseen mediaan että Facebook-sivulle tapahtumalle sopivaa kansikuvaa. Vuosijuhlatoimikunnan toiveet kävivät toteen, kun Maria toteutti heidän toiveensa vielä paremmin kuin kukaan oli osannut edes toivoa. Nyt nämä upeat Marian tekemät kuvat ovat saavuttaneet suuren suosion sekä toimikunnan että jäsenistön keskuudessa. Kuvia on käytetty niin sosiaalisessa mediassa, kutsukorteissa kuin myös muissa vuosijuhliin liittyvissä oheistuotteissa. Nyt pääsemme tutustumaan hieman henkilöön, joka on vastuussa vuosijuhlien visuaalisesta ilmeestä!

 Mitä tuli mieleen kun sinua kysyttiin suunnittelemaan Kritiikin 60-vuotisvuosijuhlille profiilikuva, eräänlainen logo ja kansikuva?

Olin otettu ja innoissani! Toisaalta tiesin ottavani haasteen, jonka eteen joutuisin tekemään töitä, sillä ensi-istumalta mieleeni ei tullut mitään toteuttamiskelpoista ideaa.

 Mistä sait inspiraatiota kuviin? Oliko sinulla jokin teema mielessä tai keskeinen elementti, jonkinlainen punainen lanka, jonka ympärille kuvat rakentuisivat?

 Lähdin ideoimaan juhlalogoa tietenkin Kritiikin logon ja edellisen juhlalogon pohjalta. Lisäinspiraatiota etsin mm. Googlesta ja Pinterestistä. Hain paljon erilaisia kuvia horushaukasta ja haukoista yleensä. Aikani katselin, tuijottelin ja tarkkailin. Sen jälkeen lähdin piirtämään paperille erilaisia villejä versioita, miltä logo voisi mielestäni näyttää. Päädyin itselleni epätyypillisesti melko yksinkertaiseen kuvaan, sillä ajattelin sen olevan monikäyttöisin. Leikin myös erilaisilla numerofonteilla. Lopulta ihastuin siihen, miten haukan pään ja siiven linja sulautuivat numeroon kuusi yhdellä ainoalla vedolla. Ehkä sitä viivaa voi pitää kuvan ydinajatuksena. Mutta ettei homma olisi jäänyt liian yksinkertaiseksi, lisäsin kukkasen tuomaan pehmeyttä ja juhlavuutta kovan haukan katseen rinnalle. Logo toimii tosin hyvin ilman kukkaakin! Sinistä väriä sen sijaan en osaa sen kummemmin selittää. Se vain tuntui toimivan. Kuva on piirretty Photoshopilla ja teknisellä piirtopöydällä.

Kansikuvan suunnittelussa ajattelin juhlien valaistusta ja kimmeltävää tunnelmaa. Niin syntyi ”valopilkkuinen” tausta. Kuva muodostuu kolmesta jouluvaloista otetusta kuvasta, jotka on laitettu päällekkäin. Fontin kanssa oli eniten vääntöä ja valmiin fontin sijaan päädyin kirjoittamaan sen lopulta teknisellä piirtopöydällä. Vaikka kansikuva on yksinkertaisempi, se teetti minulle enemmän päänvaivaa.


60-vuotisvuosijuhlien logo

 Oliko lopputulos se mitä halusit?

 Logoon olen tyytyväinen. Ehkä sitä olisi voinut vieläkin yksinkertaistaa, mutta minulle sellainen on vaikeaa! Kansikuvassa jäi vähän mieltä kaivertamaan se, että fontti suuntautuu aavistuksen alaspäin. Kansikuvan kanssa tuli lopulta vähän kiire ja halusin sen äkkiä pois käsistäni. Pitänee ajatella, että tuo pieni ”virhe” on koko kuvan juju.

 Miltä on tuntunut, kun ihmiset ovat olleet niin ihastuneita sinun suunnitelmiin kuviin ja niitä on hyödynnetty vuosijuhlien monessa julkaisussa, kuten kutsukorteissa ja haalarimerkeissä?

 Aluksi en ymmärtänyt, miten näkyvään juttuun minua pyydettiin mukaan. Niinpä innostus logoa kohtaan on hämmästyttänyt. Hauskaa, että siitä tehdään haalarimerkki. Haluan ehdottomasti yhden!

 Odotatko itse innolla juhlia ja miten ajattelit valmistautua niihin?

 Odotan vuosijuhlia suuresti! Mekko, kengät ja laukku ovat jo valmiina. Uuden huulipunan voisin ehkä hankkia. En aio kuitenkaan ottaa juhliin valmistautumisesta stressiä. Olen ollut aika vähän Kritiikin juhlissa mukana, joten nautin vain siitä, että saan viettää huikeat juhlat hyvien ystävien seurassa. Kovin myöhään (mutta sitäkin railakkaammin) en voi kuitenkaan juhlia, sillä seuraavana aamuna on oltava kuorotreeneissä Tampereella.

Kiitos Marialle kuvien suunnittelusta ja toivotamme kaikille jännittävää vuosijuhlien odotusta!

Toivoo,

Kritiikin 60-vuotisvuosijuhlien toimikunta

Kuvan Maria Syväniemestä on ottanut Heini Salo

Mikä ihmeen blogi?

Somemaailmassa on lähiaikoina kuhistu, että blogit ovat pian historiaa. Erityisesti video ja erilaiset sisällön jakamiseen perustuvat somekanavat ovat nyt internetin kuuminta hottia. Historian opiskelijoina meitä ehkä muutenkin kiinnostavat menneet trendit tulevia enemmän, joten päätimme siis luottaa siihen, ettei blogipeli ole vielä aivan pelattu. Olemme siis päättäneet perustaa Kritiikille ikioman blogin!

Eikö Kritiikki-lehti riitä?

Mitä ihmettä, mutta meillähän on jo Kritiikki-lehti! Mihin ihmeeseen voisimme oikein tarvita blogia? Niinpä, mutta alati kiihtyvän tiedonvälityksen maailmassa lehti ei välttämättä aina riitä. Hallituslaiset ovat jo aiempina vuosina tuskailleet sen kanssa, että lehti olisi hyvä väylä ottaa kantaa asioihin, mutta monet opiskelijamaailmaa kuohuttavat seikat ovat heittäneet jo monesti häränpyllyä ennen kuin lehden palstat saadaan toimistolle luettavaksi. Lehti ja blogi ovat siis luonteeltaan hyvin erilaisia medioita eivätkä siksi kilpaile keskenään teksteistä tai kirjoittajista. Blogi tarjoaa alustan, jossa on mahdollista tiiviisti mutta kuitenkin hieman useammilla sanoilla keskustella tai välittää tietoa nopeallakin aikataululla.

Kuka blogiin voi kirjoittaa?

Blogi on tarkoitettu kaikille kritiikkiläisille, jotka ovat kiinnostuneita kirjoittamaan! Vaikka blogia tullaan jatkossa käyttämään myös osana ainejärjestömme viestintää, siellä on aina tilaa myös muunlaisille kirjoituksille. Mikäli siis juuri sinä haluat kirjoittaa jotakin esimerkiksi opiskelusta, historiasta, kritiikistä tai mistä vaan – ota yhteyttä tiedottajaamme!

Kirjoittaja on Kritiikin puheenjohtaja Veera Semi